maanantai 31. joulukuuta 2018

Pyhävaaralla

Ensimmäistä kertaa tänä talvena kulkuvälineenä on karvapohjasukset. Välttämättä niitä ei olisi tarvinnut, koska lunta on maassa vain parikymmentä senttiä. Olen lähtenyt liikkeelle aamupäivän hämärän aikaan. Päivän pituus on tällä hetkellä kolme tuntia, joten päivän valoisaa aikaa ei ole pitkään. Toiveena on nähdä sydäntalven aurinko uudenvuoden aatonaattona.

Poikkean reitiltä rinnesuolle, jossa päivän sarastus valaisee suon laidan kynttiläkuusikkoa.


Pyhävaaran hiihtolatu kulkee suon poikki. Nyt latua ei vielä ole, koska lunta on niin vähän.


Kaarran suolta takaisin Pyhävaaran polulle. Polulla on muutama sentti uutta lunta. Lumi on jäänyt koristelemaan myös kelokuusten oksia.


Jyrkimmässä rinteessä otan sukset pois jalasta. Ylempänä, lähellä vaaran lakea lumi on pakkaantunut epätasaisesti; paikoin lunta on puolisääreen, mutta paikoin kivet ja juurakot pilkistävät esiin.


Tykkyä on jo alkanut muodostua, mutta oksat erottuvat vielä.


Luoteisen taivaan punerrus kertoo auringonnousun olevan lähellä.







Vuoden 2018 toiseksi viimeinen auringonnousu.




Roosanpunainen valo tavoittaa tykkykuusen oksat....


....ja matala valo korostaa lumikinosten muotoja.














Viimeisen lumisateen jälkeen vaaralla on kulkeneet vain jänikset. Olen yli kaksi tuntia vaaran laella ihan yksin. Sitten vaaran laelle hiippailee myös kuvaajaystävä M. Jälkeenpäin kuulin, että Riisitunturilla oli ollut parkkipaikka täynnä. Pyhävaaralle eksyy harvat, etenkin Isolle Pyhävaaralle.


Pyhäjärven rannan talot  näyttävät pienoismallilta ylhäältä katsottuna.






Kello on tasan 12, eli aurinko on korkeimmillaan. Kovin matala on sydäntalven auringonkierto. Pyhäjärven rannoillekaan ei auringon valo ulotu tähän aikaan vuodesta.






Vielä vilkaisu vaaran aurinkoiselle puolen ja sitten koppaan sukset kainaloon ja lähden laskeutumaan alas. Jyrkässä ylärinteessä on nyt turvallisinta kävellä. Vasta vähän alempana laitan sukset jalkaan ja lähden pujottelemaan puiden välissä alaspäin.




Poikkean vielä rinnesuolle, jota kautta tulin aamupäivällä vaaralle. Valo ei yllä suolle, mutta värjää puiden latvoja.



"Hiljaisuus, nyt kauneinta on, luonnonrauha, niin rikkomaton"

Hyvää uutta vuotta 2019

8 kommenttia:

  1. Kyllä on kaunista!
    Hyvää ja kuvauksellista uutta vuotta 2019!

    VastaaPoista
  2. Upea kuvasarja päättyvälle vuodelle. Kuvauksellista, menestyksellistä ja Onnellista Uutta Vuotta 2019...:)

    VastaaPoista
  3. Talvisen luonnon kauneus panee hengittämään syvään. Tuo valon ja varjojen leikki...

    VastaaPoista
  4. Katselin ja ihailin.
    Kuvat saattelivat Kuusamolaisen lähi-samoilijan kunnon talveen.
    Hyvää kuvauksellista Uutta Vuotta 2019...

    VastaaPoista
  5. Kaunista.
    Onnellista Uutta Vuotta.

    VastaaPoista
  6. Henkeäsalpaavan kaunista. Oikein mukavaa vuotta 2019!

    VastaaPoista