Ruskakierros - Varangilta Karigasniemelle

Matkamme jatkuu E6-tietä länteen päin. Välimatkat Norjassa ovat pitkiä. Tienvarren viitta kertoo matkaa Narvikiin olevan yli 1000 kilometriä, siis E6 tietä käyttäen. Suorempaan sinne toki pääsisi Suomen ja Ruotsin kautta. Sinne päin mekin olemme menossa, eli Nuorgamiin.

Pykeijan risteyksessä pysähdymme ihailemaan avaraa näkymää Varanginvuonolle ja tasaista, nummimaista rantaa, jonka kasvillisuus on matalaa pensaikkoa ja värikästä riekonmarjaa. Päätämme tehdä kahdenkymmenen kilometrin piston Pykeijan kalastajakylään. Tie kulkee koko matkan Jäämeren rantaa.

Ankarissa olosuhteissa koivukin kasvaa maata pitkin.

Varanginvuono

Pykeijan talot ovat värikkäitä. Turkoosi vesi ja valkoinen hiekkaranta muistuttavat enemmän etelän lomakohdetta kuin Jäämeren rannan kylää.

Pienen koukkauksen jälkeen Tenon sillalle etsiydymme takaisin Nuorgamin tielle. (E6-tieltä ei ollut opastusta Nuorgamiin)  Nuorgamista löytyy rauhallinen, uudehko leirintäalue, Nivajoen leirintä. Läheiseltä venerannalta voi  katsella auringon laskua Tenojoen taakse.

Tenon kalastuskausi on ohi. Se varmaan selittää miksi leirintäalueella on hiljaista.

Leirintäalueen kodassa on mukava istua iltaa tulen loimussa.

Pienet revontulet syttyivät Tenon rannalle puolenyön aikaan.

Erikoinen valoilmiö syntyi rekan valoista vastarannalla. Auton tehokkaat lamput valaisivat koko tunturin.

Nuorgamista alkaa Tenon tie, joka kulkee Tenojoen varrella Karigasniemeen saakka. Tämä noin 150 kilometrin matka on varsinkin ruska-aikaan todellinen nähtävyys. Tien vartta reunustavat keltaisena hehkuvat tunturikoivumetsät. Ensimmäinen pysähdyksemme on Nuorgamin ja Utsjoen välillä oleva Välimaan saamelaistila. Kesällä tilan niittyjen huollosta ovat vastanneet lampaat. Hauskannäköinen ladon katto löytyy pihapiiristä.

Välimaan tila sijaitsee Tenon rantatöyräällä.

Kaunis portti johdattaa Tenon rantaan.

Utsjoen kunnassa on kolme Ailigas-nimistä tunturia. Tässä kirkonkylän lähellä oleva Ailigas, joka peilaa Ailigas-lampeen. Paikallinen asukas kertoi, että tällä rannalla kuvattiin Nelosen Kaamos-sarjaa. Sarjan kuvaukset on keskeytetty, eikä se ilmeisesti koskaan valmistu.

Juolukan ruskaväri vaihtelee punaisen eri sävyissä.

Jalkaudun Kuoppilasjoen rantaa kulkevalle polulle. Joen vedet tulevat kaukaa Paistunturin erämaasta.

Joen penkereeltä näkee tunturikoivikon yli Norjan puolen tuntureille.

Kuukkeli käy tervehtimässä kulkijaa

Ehkä tämä kuva selittää miksi Tenon tie kutsuu kulkemaan juuri ruska-aikaan.

Oikealla kohoaa Utsjoen toinen Ailigas-tunturi, eli Nuvvus Ailigas

Karigasniemellä jätämme Tenon rantatien ja käännymme kohti Kaamasta. Mutta ensin on pysähdys Sulaojan lähteellä ja luontopolulla. Sulaojan lähteen rannoilla on vielä kaunista koivuruskaa, mutta muuten ylänköalueilla on jo paljon lehdettömiä puita. Pohjoisen Lapin puunlehtiruska on kaunis mutta lyhytaikainen.

Sulaojan luontopolku

Kymmenen kilometriä Karigasniemeltä Kaamasen suuntaan on Kevon vaellusreitin eteläinen lähtöpiste, Sulaoja. Tien varrella on parkkipaikka, opastaulu, vessat ja jätepiste. Sulaojan vedet tulevat muutama sata metriä ylempää Sulaojan lähteestä. Kun lähdepurojen vedet ovat tavallisesti pieniä liruja, niin Sulaojan lähteestä vettä tulee joen täydeltä. Virtaukseltaan lähde on Suomen suurin, n. 400 litraa sekunnissa. Runsas vesimäärä pitää nimensä mukaisesti Sulaojan sulana koko talven. Sulaojan lähteeseen ja sen ympäristöön voi tutustua parin kilometrin mittaisella luontopolulla. Me kuljimme luontopolun lisäksi parin kilometrin poikkeaman Luomusjokivarren tulipaikalle.

Pieni suvanto, lappilaisittain lompolo, on nelisenkymmentä metriä lähteen alapuolella. Polku kulkee tässä ihan jokirantaa.

Kävelymaasto ei voisi olla helpompaa.  Polku kiemurtaa pitkin tasaista hiekkakangasta.

Tasaisessa jokilaaksossa harjujen välissä on Luomusjoen tulipaikka.

Nokipannukahvien jälkeen palaamme takaisin Sulaojalle päin. Illan valo antaa lisää hehkua keltaisille ruskakoivuille, oranssina loistaville vaivaskoivuille ja maata myöten lamoavalle juolukkavarvukolle.

Polku nousee korkealle harjanteelle, josta puiden välistä on näkymä Karigasniemen Ailikkaan suuntaan.

Sulaojan lähteen ja Sulaojan varrella kasvaa runsaasti väinönputkea. Se on jo viikinkiajoilta tunnettu rohdos- ja maustekasvi.

Jokivarsi elää viime hetken loistoaan. Jotkut puut ovat jo karistaneet lehtensä kokonaan. Jokiuoman lähellä huomaa miten joen kolmeasteinen vesi viilentää ilmaa. Kauempana joesta ilma on lämpöisempää.

Ilta-auringon viimeiset valot heijastuvat vielä jokeen. Kohta hämärtyy ja sitten syttyvät revontulet.

Katso myös: Sulaojan revontuliyö ja aamu