Kaunis talvipäivä Muoniossa

Tämän talven säät ovat olleet Pohjois-Suomessakin vaihtelevia. Atlantilta vyöryy koko ajan matalapaineita. Tammikuun lämpötilat Koillismaalla ovat pysytelleet nollan tuntumasta muutamaan pakkasasteeseen, eli keskimääräistä lämpimämpää on ollut, eikä ennusteet lupaa muutosta säätilaan. Muutaman päivän reissulla Länsi-Lapissa saimme tuntua pakkassäästä, kun pakkanen enimmillään oli kahdenkymmenen asteen paikkeilla. Pilvisten päivien väliin sattui onnekkaasti yksi aurinkoinen. Tosin, ei se aurinko kovin korkealle ehdi nousta, koska päivän pituus Muoniossa on alle kolme tuntia.

Jo hieman oikeasta reunastaan pienentynyt kuu kurkottaa kuusenoksien takaa Muonionjokivarressa.

Matkalla Pallaksen suuntaan idän taivas hehkuu monivärisenä. Paras paikka kuvaamiseen löytyy Kutunivalta. Kutuniva on kuuluisa talvehtivista joutsenistaan. Joutsenia ei nyt näkynyt, paikalla olivat vain koskikara ja kuukkeli.

Jostain horisontin takaa tuleva valo värittää pilvet hehkuvanpunaisiksi. Enpä muista nähneeni vähään aikaan näin voimakkaita värejä taivaalla.

Jerisjärven vedet laskevat Kutunivassa alempaan Törmäslompoloon ja jatkavat sitten Jerisjokea kohti Muonion taajamaa, jossa Jerisjoki yhtyy Muonionjokeen. Kutunivassa on pudotusta 70 senttiä ja vettä virtaa sen verran runsaasti, että niva pysyy avoimena koko talven.

Kiristynyt pakkanen on yön aikaan alkanut kuroa jääpeitettä ylävirran puolelle. Veden ja jään vuorottelu muodostaa kauniin pitsikuvioinnin.

Koskikara tulee ihan lähelle sukeltelemaan.

Aurinko nousee juuri tuolla metsän takana, mutta tänne Kutunivalle se ei näy.

Auringonnousun aikaan järven takarannalle alkaa muodostua sumupilveä.

Keimiötunturi kohoaa Jerisjärven takaa. Aurigonvalo hipaisee jo tunturin ylärinnettä.

Kutuniva ja Törmäslompolo

Matkamme jatkuu Pallaksen suuntaan. Kun tie haarautuu Raattamantieltä Pallakselle, on edessä aurngon vaaleanpunaisiksi värjäämä Pallaksen tunturijono. Täälläkin on ollut niin lauhaa, että puut ovat lähes lumettomia.

Pallaskero

Pallashotelli Laukukeron juurella. Punainen väripilvi viivähti hetken Laukukeron laella.

Puolenpäivän aikaankaan ei aurinko yllä tuon korkeammalle. 

ps. Muoniossa kannattaa poiketa kylän keskustassa olevaan Swiss-kahvilaan. Kahvilan yläkerrassa on kahvilan kondiittorin Thomas Achermannin valokuvagalleria. Itse kahvilassa on tarjolla sveitsiläisiä herkkuja.

Ruoppakönkäältä Keimiöniemen kalapirteille

Kittilä-Muonio-tien varressa on ruskea Ruoppakönkään opastaulu. Kesällä ajoin monesti sen ohi, mutta silloin ei ollut aikaa käydä könkäällä. Nyt, matkalla Jerisjärven Keimiönimeen kalapirteille, pistäydyimme katsomassa tämän Kittilän nähtävyyden.

Matalilla ruskeilla paaluilla merkitty polku johtaa parkkipaikalta alas metsään. Jostain kaukaa kuuluu vaimeaa kohinaa. Polun varrella pysähdymme ihailemaan juolukan- ja mustikanvarpujen väriloistoa. Mustikoitakin on poimittavaksi asti, hyvältä maistuvat.

Reittimerkinnät loppuvat kalliolle. Kiveä ja kalliota on joka puolella, mutta polkua ei löydy eikä reittimerkintöjä.

Paikka on kyllä kaunis, ruskavarpujen pilkuttaman kalliokannaksen molemmin puolin on lammet.

Pienemmän lammen takaa kuuluu veden kohinaa, mutta vieläkään ei näy jokea eikä koskea.

Palaamme vähän matkaa takaisinpäin ja lähdemme seuraamaan pikku lammen rantaa. Sieltä löytyy polku-ura, joka vie putouksen suuntaan.

Sieltä se lopulta löytyy kallioiden ja kosteikon takaa. Köngäs-nimi on, ainakin tähän aikaan vuodesta turhan komea, jokiuoma muistuttaa enemmän puroa kuin köngästä. Ehkä kevättulvan aikaan veden virtaus on runsaampaa. Epäselväksi jää mitä kautta merkitty polku könkäälle olisi vienyt.

Jatkamme Jerisjärven rannalle Keimiöniemeen. Keimiöniemen kalapirtit ovat muistuma menneistä ajoista, mutta samalla nykypäivää. Osa kalamajoista on edelleen Jerisjärven kalastajien käytössä. Toistakymmentä, pääosin 1800-luvulla rakennettua majaa, on rivissä järven länsirannalla. Majat on nimetty sen omistavan talon mukaan. Nimi on kaiverrettu pirtin ulkoseinään. Koska kalapirtit ovat yksityisomistuksessa ja edelleen käytössä, niihin ei pääse tutustumaan sisälle.

Kalakentällä käynnille sattui hieno päivä ja kuvauksellinen sää. Järvellä leijui yön jäljeltä ohutta usvaa, joka pehmensi auringon valoa.

Vanhoja tervattuja puuveneitä on vielä muutama, lisäksi modernimmat lasikuituiset.

Mitäpä olisi turistikohde ilman kuukkeleita. Enpä osannut varautua tähän kohtaamiseen, ei löytynyt evästä repusta kuukkeleille tarjoittavaksi.

On huimaa ajatella, että pirtin ikkunasta on katseltu järvelle lähes parinsadan vuoden ajan.

Tyyni ja usvainen Jerisjärvi, ruskapuut rannalla ja maassa punainen ruohokanukkamatto. Keimiöniemi näytti vierailijalle parastaan.