sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Kiutakönkäältä Jäkälämutkaan, Oulankajokimelonta

Pääsin taas pitkästä aikaa Oulankajoelle melomaan. Kiutakönkään alapuolelta Mataraniemestä alkava Oulankajoen alajuoksun reitti on Suomen kauneimpia jokireittejä. Tarjolla on erämaista luontoa, puhdasta virtaavaa vettä, pitkiä hiekkarantoja ja kukkarunsautta.

Oulankajoen melonta voisi kuulua retkiohjelmaan useimminkin, mutta kuljetukset vaativat aina järjestelyjä. Aloituspaikka Kiutakönkään alapuolella on jo sekin matkan takana, mutta joki kuljettaa melojan vielä kauemmas erämaahan, ihan lähelle Venäjän rajaa. Kätevintä olisikin vuokrata kanootti tai kajakki paikallisilta ohjelmapalveluyrittäjiltä.

Melontasää ei voisi olla parempi. On lähes tyyntä, lämmintä, aurinkoista, ei itikoita eikä paarmoja. Siispä kajakin keula kohti Kiutakönkään viimeisen putouksen pyörteitä ja matkaan kohti Jäkälämutkaa nauttien melonnasta mukavasti virtailevassa vedessä.


Kohta Mataraniemen jälkeen kallioiset jokirannat muuttuvat vyöryviksi hiekkatörmiksi. Oulankajoen rannat ja joen pohja ovat pienessä liikkeessä koko ajan. Vesi kuluttaa joenmutkien ulkokaarteita ja hiekka painuu joen pohjaan jossa veden virtaus liikuttaa sitä taas edelleen. Jokimutkan sisäkurviin ja myös keskelle jokea muodostuu hiekkasärkkiä. Seuraavan kevään tulva saattaa siirtää särkän eri paikkaan.

Jokireitin alkumatkan hiekkarannat ovat hieman jyrkkiä.


Vesilinnuilla ollut hyvä kesä kasvattaa poikasia. Isokoskeloperheen emolla ja poikasilla on tuimat ilmeet, jos linnuista niin voi sanoa.


Vähän nuorempi poikue, mutta kaikilla päättäväinen pään asento.


Oulankajoen kesäpäivään kuuluvat joen rannoilla lentelevät immenkorennot. Kajakista käsin niiden lennossa kuvaaminen ei onnistu, mutta yksi immenkorento ennättää istahtamaan koivunrungolle kuvattavaksi.


Matkaseuraa kajakin kannella.


Ennen Nurmisaarenniemen tulipaikkaa näen rannan lähellä korkean yksittäisen kukkavarren. Sitä ei voi olla huomaamatta, koska sen puolimetrinen varsi erottuu hyvin matalasta vesikasvillisuudesta. Näen ensimmäistä kertaa kukkivan sarjarimmen.


Läheltä tarkasteltuna sarjarimmen kukka on todella kaunis.


Toinenkin vedessä kasvava kukkakaunotar viihtyy joella. Järvisätkin kukkii lauttoina joen virtapaikoissa. Pienen kukan kuvaaminen virtaavassa vedessä kajakissa istuen ei ole ihan helppoa.




Juhannuksen aikoihin jokirantoja ovat koristaneet metsäruusut, ajuruohot ja rantatädykkeet. Nyt on pulskaneilikan vuoro. Rantapenkoilla vilkkuvat vaaleanvioletit pulskaneilikan kukat.


Rantaudun kahvinkeittoon Nurmisaarenniemen edustalle Ansakämpän puolelle jokea. Nurmisaarenniemen puolella olisi myös tulipaikka, mutta siellä olen ollut aiemmin. Käyn tutustumassa vuonna 2004 valmistuneeseen uuteen Ansakämppään. Kun edellisen kerran kävin Ansakämpässä yhdeksänkymmentäluvulla, se sijaitsi reilun kilometrin verran ylävirran suuntaan. Tuo kämppä paloi  jouluna vuonna 2002.


Kämpässä on reilusti nukkumapaikkoja. Luontoon.fi-sivun mukaan tupaan mahtuu 20 henkeä.


Ansakämppä on tasaisella hiekkakankaalla vain vähän joen pintaa korkeammalla. Kiipeämällä ylös hiekkatörmän päälle näkee koko Nurmisaarenniemen ja jokimutkan.


Ansakämpällä kohtaavat Karhunkierroksen kulkijat ja jokimelojat. Karhunkierroksen polku kääntyy pian kämpän jälkeen pois jokirannasta, kohti Kulmakkopuroa ja -järveä. Melojat jatkavat jokimutkia kierrellen.


Joen kaakkoisrannalla kohoaa Oulanganvaara yli sata metriä joen pintaa korkeammalle.




Leppoisa virtaus vie kajakkia. Tarvitaan vain ohjailua, että kajakki ei joudu matalikolle. Kerran juutun soraikkoon kun keskityin liiaksi katselemaan maisemia. Vettä on noin kymmenen senttiä. Punnerran kajakkia käsin nostellen eteenpäin kohti syvempää vettä. Onnistun pääsemään selville vesille ilman että tarvitsi nousta kajakista.


Kuumanakin päivänä joen rannoilla käy tuulenvire, joka pitää hyttyset loitolla. Porot tulevat nauttimaan rantaelämästä.




Rantaudun illalla Alaniemen laavulle. Matkaa Jäkälämutkaan on enää jäljellä alle neljä kilometriä, mutta haluan jäädä yöksi tänne jokivarteen. Ilta on kaunis. Aurinko paistaa pitkään rannalle.





Viimeiset säteet pilven raosta värittävät rantapuut oranssinhehkuviksi. Tumma pilvi taustalla korostaa väriä.


Nuotiotuli luo tunnelmaa ja tuoksua kesäiltaan.


Alaniemessä on runsaasti hyviä telttapaikkoja tasaisella hiekkakankaalla. Kuivuneet männynrungot teltan vierellä ovat kevättulvan murjomia. Oulankajoen vedenpinta saattaa keväällä olla useita metrejä korkeammalla kuin normaalivedellä.

Hyvinnukutun yön jälkeen on edessä lyhyt taival kohti Jäkälämutkan lammen rannalla odottavaa kuljetusta. Oulankajoki tarjosi taas kerran unohtumattoman luontoelämyksen.

perjantai 29. heinäkuuta 2016

Konttaisen aamu

Kesäyöt ovat pidentyneet jo Kuusamon korkeudellakin. Tosin aikaisin (klo 2:15) on edellen herättävä jos mielii nähdä auringonnousun. Auringonnoususuunta on tällä hetkellä sellainen, että Rukalta katsottuna aurinko jää nousuvaiheessan Valtavaaran taakse piiloon. Siksi päätin nousta Konttaiselle katselemaan päivän alkamista.

Kello kolmen aikaan koillisen-idän taivas punertaa, mutta pilviä on runsaasti.


Kun ehdin Konttaisen itäpuolen kalliolle, totean että tämän aamun auringonnousu tulee jäämään pilvien taakse piiloon.


Venäjän puolen vaarat näkyvät sinertävinä taivaanrannalla. Porontimajärvi siintelee etualalla.




Kuun puolikkaan reuna on huomattavan röpelöinen.


Vuoria muistuttavat pilvet peittävät edelleen jo nousseen auringon. Liekö korkeat pilvet ennakoineet sään muutosta. Parin tunnin päästä alkoi kova sade ja ukkonen.


Pientä rakoilua pilvikerroksessa.


Ylimmäinen Sarvilampi on ihan Konttaisen juurella. Lammen pinta peilaa taivasta.





Yö on ollut lämmin, joten sumua on muodostunut vain hieman Porontimajärven pohjoisrannan saarien ympärille.


Konttaisen rinne on jyrkkä kaikkiin muihin ilmansuuntiin paitsi itään. Tässä on pohjoisrinne.


Auringon alkaessa lämmittää läheisen Kumpuvaaran juurella olevalle suolle ja lammen ylle nousee sumua.




Lopuksi kuvakerronnan ulkopuolelta sattumus Konttaiselta. Kuljin Konttaisen päällä kulkevaa Karhunkierroksen polkua ja poimin suuhuni mustikoita. Yht'äkkiä ihan vierestäni ponnahtaa juoksuun pikkuinen jäniksenpoika. Sen on täytynyt olla saman mättään vieressä josta poimin marjoja. Säikähdän ja huuhdahdan ääneen "voi, pupunen". Pupu ei jää kuuntelemaan, mutta mitä mahtoi ajatella väsynyt Karhunkierroksen vaeltaja, joka oli pystyttänyt telttansa Konttaisen laelle. Huomasin lähellä olevan teltan vasta pupun nähtyäni. Saattoipa nukkuja herätä huutooni kello 5 aamulla.

tiistai 26. heinäkuuta 2016

Aamuyön hetkiä rannalla

Kuusamon Kantojärvi aamuyöllä. Aurinko on ollut piilossa noin neljä ja puoli tuntia ja odottelen nyt rannalla sen nousua järven koillispäästä. On ihan tyyntä ja äänetöntä. Rukalla lämpömittari näytti kolmen aikaan kuuttatoista astetta, täällä rannalla on vähän viileämpää. Ilmankosteus on lähes 100-prosenttinen, joten jonkun verran sumua leijailee järven pinnalla ja lisää sumua on odotettavissa kun aurinko tulee esiin ja alkaa lämmittää.

It's showtime, sanoisi amerikkalainen, on aurinkonäytelmän aika.



















Konttaisen profiilin tunnistaa hyvin järven takaa kohoavasta vaarajonosta.


Siirryn seuraamaan valon liikkeitä läheisen suolammen rannalle. Auringon valaisema sumu saa aikaan yllätyksiä.


Kuin kynttilän liekki loistaisi hämähäkin seitin keskellä.










Poro piilottelee puiden takana. Olisipa tullut enemmän valokeilaan.


Kosteuden tiivistyessä alkavat suon seittirakennelmat näkyä. Niitä on joka puolella, puiden oksilla ja varvukossa.




Hienon seittirakennelman pyydystysteho loppuu kun pisarat kiinnittyvät siihen. Näkymätön muuttuu näkyväksi.




Sumu viipyy vielä hetken suon varjoisammalla laidalla. Pian aamuyön taikahetki on ohi.