torstai 19. syyskuuta 2019

Ruskakierros - Varangilta Karigasniemelle

Matkamme jatkuu E6-tietä länteen päin. Välimatkat Norjassa ovat pitkiä. Tienvarren viitta kertoo matkaa Narvikiin olevan yli 1000 kilometriä, siis E6 tietä käyttäen. Suorempaan sinne toki pääsisi Suomen ja Ruotsin kautta. Sinne päin mekin olemme menossa, eli Nuorgamiin.

Pykeijan risteyksessä pysähdymme ihailemaan avaraa näkymää Varanginvuonolle ja tasaista, nummimaista rantaa, jonka kasvillisuus on matalaa pensaikkoa ja värikästä riekonmarjaa. Päätämme tehdä kahdenkymmenen kilometrin piston Pykeijan kalastajakylään. Tie kulkee koko matkan Jäämeren rantaa.








Ankarissa olosuhteissa koivukin kasvaa maata pitkin.


Varanginvuono


Pykeijan talot ovat värikkäitä. Turkoosi vesi ja valkoinen hiekkaranta muistuttavat enemmän etelän lomakohdetta kuin Jäämeren rannan kylää.




Pienen koukkauksen jälkeen Tenon sillalle etsiydymme takaisin Nuorgamin tielle. (E6-tieltä ei ollut opastusta Nuorgamiin)  Nuorgamista löytyy rauhallinen, uudehko leirintäalue, Nivajoen leirintä. Läheiseltä venerannalta voi  katsella auringon laskua Tenojoen taakse.


Tenon kalastuskausi on ohi. Se varmaan selittää miksi leirintäalueella on hiljaista.


Leirintäalueen kodassa on mukava istua iltaa tulen loimussa.


Pienet revontulet syttyivät Tenon rannalle puolenyön aikaan.


Erikoinen valoilmiö syntyi rekan valoista vastarannalla. Auton tehokkaat lamput valaisivat koko tunturin.



Nuorgamista alkaa Tenon tie, joka kulkee Tenojoen varrella Karigasniemeen saakka. Tämä noin 150 kilometrin matka on varsinkin ruska-aikaan todellinen nähtävyys. Tien vartta reunustavat keltaisena hehkuvat tunturikoivumetsät. Ensimmäinen pysähdyksemme on Nuorgamin ja Utsjoen välillä oleva Välimaan saamelaistila. Kesällä tilan niittyjen huollosta ovat vastanneet lampaat. Hauskannäköinen ladonkatto löytyy pihapiiristä.


Välimaan tila sijaitsee Tenon rantatöyräällä.


Kaunis portti johdattaa Tenon rantaan.




Utsjoen kunnassa on kolme Ailigas-nimistä tunturia. Tässä kirkonkylän lähellä oleva Ailigas, joka peilaa Ailigas-lampeen. Paikallinen asukas kertoi, että tällä rannalla kuvattiin Nelosen Kaamos-sarjaa. Sarjan kuvaukset on keskeytetty, eikä se ilmeisesti koskaan valmistu.


Juolukan ruskaväri vaihtelee punaisen eri sävyissä.




Jalkaudun Kuoppilasjoen rantaa kulkevalle polulle. Joen vedet tulevat kaukaa Paistunturin erämaasta.


Joen penkereeltä näkee tunturikoivikon yli Norjan puolen tuntureille.






Kuukkeli käy tervehtimässä kulkijaa


Ehkä tämä kuva selittää miksi Tenon tie kutsuu kulkemaan juuri ruska-aikaan.




Oikealla kohoaa Utsjoen toinen Ailigas-tunturi, eli Nuvvus Ailigas




Karigasniemellä jätämme Tenon rantatien ja käännymme kohti Kaamasta. Mutta ensin on pysähdys Sulaojan lähteellä ja luontopolulla. Sulaojan lähteen rannoilla on vielä kaunista koivuruskaa, mutta muuten ylänköalueilla on jo paljon lehdettömiä puita. Pohjoisen Lapin puunlehtiruska on kaunis mutta lyhytaikainen.





maanantai 16. syyskuuta 2019

Ruskakierros - Kitkajärveltä Näätämöön

Syksyn ruskakierroksemme alkaa Kitkajärven rannalta. Ilta on kaunis ja lämminkin, mutta auringon alkaessa painua Kuorikkiselän taakse ilma viilenee huomattavasti. Nuotiotuli lämmittää.. ja kevyttoppatakki.




Lännen taivaalle on jäänyt ohutta pilveä joka värjäytyy punaiseksi auringonlaskun jälkeen.




Kuin loppunäytöksenä on erikoisen punainen pilvirykelmä taivaanrannalla




Nuotiotulilla on mukava istua ja katsella kun tähdet syttyvät taivaalle.




Vähän ennen puoltayötä hento revontulikaari erottuu taivaanrannalla.


Linnunradan katselemiseen ei kyllästy.


Aamu on kylmä, sumuinen ja pilvinen, mutta pilvien välistä erottuu nousevan auringon valoa.






Matkamme jatkuu Posion, Kemijärven ja Sodankylän kautta Inariin. Mitä pohjoisemmaksi ajamme, sitä värikkäämpää on tienvarren lehtipuiden ruska. Rauhallinen leiripaikka löytyy Nuorgamin tien varrelta, harjujen ympäröimä kirkasvetinen Ruohonvetämäjärvi, saameksi Räsikeessimjävri.




Ruohokanukan punaiset marjat ja karmiininpunaiset lehdet.




Seuraavana aamuna jatkamme kohti Näätämöä. Tienvarren maisema hehkuu keltaista koivuruskaa. Ennen Sevettijärveä on monta paikkaa johon tekisi mieli pysähtyä ja lähteä kävelemään tasaisille hiekkakankaille. Lähes koko matkan aina Kirakkajärvelle asti on tien varrella pieniä ja vähän isompia järviä tai lampia.




Tunturikoivu on hieskoivun pohjoinen alalaji. Sen lehdet ovat ruskaväriltään oranssia, joskus myös punaisia. Tämä tunturikoivu erottuu huutomerkin tavoin Jänisjärven rakkakivirannalta.




Jänisjärven rantaa





Yritin etsiä ruskaväristä vaivaiskoivukasvustoa, mutta monin paikoin vaivaiskoivut ovat jo pudottaneet lehtensä. Näätämön läheltä löytyi tämä värikäs vaivaiskoivua kasvava suo.


Suomineidon päälaen ympäri autoilu ei onnistu käymättä Norjassa. Näätämön ja Nuorgamin väli on kuljettava Norjan puolella. Ensimmäinen pysähdys Norjassa on Skoltefossenin putous. Siinä Näätämöjoen vedet syöksyvät  kohti Jäämerta.

Matka päälaen ympäri jatkuu.....