tiistai 19. marraskuuta 2019

Kuukkelit ja hömötiaiset Konttaisella

Kun sää on viime päivinä ollut pilvinen ja tuhnuinen, on mukava palata kuvien myötä marraskuun alun aurinkoisiin päiviin ja kaivaa esiin retkimuistot Konttaiselta. Konttainen saa varmaan alkavana talvikautena paljon uusia kävijöitä kun itärinteeseen viitoitettu reitti vie helposti vaaran laelle ja takaisin. Tuo itäinen reitti on ennenkin ollut monen lumikenkäilijän tiedossa, mutta nyt se on paras ja ainoa reittivaihtoehto Konttaisen ja Karhunkierroksen polun kulkijoille. Kuvat ovat kahdelta eri käynniltä Konttaisella viikon välein.

Alkutalvella huurteen koristamat puut ovat kauneimmillaan kun puun rungon ja oksien yksityiskohdat vielä erottuvat. Myöhemmin talvella lumi ja jää muovaavat niistä pulleita lumiukkoja.


Männyn kuiva käkkyräoksa huurteella kuorrutettuna




Oksalla kahahtaa ja lunta tipahtelee alas. Kuukkelit ovat tulleet tervehtimään kulkijoita. Konttaisen kuukkelit ovat tulleet tutuiksi monelle Konttaisen kävijälle. Monesti ne norkoilevat jo parkkipaikan luona, mutta ylhäällä vaaran laella niitä tapaa myös.




Yritän kuvata laelta avautuvaa maisemaa, mutta ympärillä pörräävät kuukkelit kujertelevat siihen malliin, että ei auta kuin kaivaa repusta niille lisää evästä.






Taivaalla on jonkun verran pilveä, mutta pilven ja taivaanrannan välissä selkeä kaista. Nyt kannattaa jäädä odottamaan auringonlaskua.




Laskeva aurinko värjää pumpulipilvikerrosta.





Matalalta pilven raosta tuleva kohdevalo on värikäs.








Valon viimeiset hipaisut puiden latvoissa.


Viikon päästä tulemme uudelleen Konttaiselle. Nyt meitä odotetaan jo parkkipaikalla. Kun avaan auton oven, lentää yksi hömötintti suoraan kohti ja laskeutuu pääni päälle. Kaksi muuta hömötiaista seuraa tilannetta läheisen koivun oksilla. Kuukkelikin istuu siinä, mutta se ei vaikuta olevan kiinnostunut, olisiko jo saanut riittävästi ruokaa edellisiltä kävijöiltä.


Minulla on kädessä syötävää ja toisessa kädessä pussi, jossa on rusinan, pähkinän ja öljyyn kastetun leivän kappaleita. Rohkein hömö tulee kurkkimaan eväspussiin, vaikka helpommin ruokaa saisi kädestä.




Hömötiaiset jäävät päivystämään parkkipaikalle, minä lähden polkua ylös Konttaisen laelle. Päivä on pilvisempi kuin viikkoa aikaisemmin, mutta aurinko kuitenkin pilkahtelee pilvien raosta.




Kidepilari piirtyy Valtavaaran rinteen juurelle









Huurrekerros puiden oksilla on kasvanut viikon aikana. Rukan mittausaseman mukaan lämpötila on pysytellyt pakkasen puolella koko marraskuun. Saa nähdä miten lumipuiden käy kun sääennuste lupaa huomiselle päivälle tännekin lämpöasteita.





torstai 14. marraskuuta 2019

Valtavaaran talvireitillä

Itä-Rukalta, Saaruan parkkipaikan perältä, lähtee Valtavaaran talvireitti. Se oli viime talvena ensimmäistä kertaa käytössä ja siitä tuli heti suosittu. Pitempi reitti kuljettaa rinnesoiden läpi Valtavaaran laelle ja Valtavaaran lammen kautta takaisin lähtöpaikkaan, lyhyempi, parin kilometrin reitti  kiertää Saaruan kukkuloita. Jos lunta on kerralla tullut paljon, niin lumikengät ovat tarpeen, mutta useimmiten reittiä on kuljettu niin paljon, että polkua voi hyvin kävellä ilman lumikenkiä. Marraskuun pakkasaamuna nousin Valtavaaralle Valtavaaran lammen kautta ja tulin samaa reittiä takaisin.

Tavoitteena on ehtiä vaaran laelle auringonnousun aikaan. Noin 800 metrin kävelymatkan jälkeen nousua on tullut jo 115 metriä ja tulen ensimmäiselle näköalapaikalle. Idän ja kaakon suunnalla punertaa jo, mutta vielä on aikaa auringon esiintuloon.


Ohitan Valtavaaranlammen laavun sinisen hetken aikaan


Laavulta laelle talvireitti seuraa Karhunkierroksen polkua.


Kurkistelen malttamattomana puiden välistä aamutaivaan suuntaan. Vielä on edessä viimeinen jyrkkä nousu.












Ajoitus onnistui, melkein samaan aikaan kun pääsen vaaran laelle, nousee aurinko taivaanrannalle.




Viimeisen lumisateen jälkeen vaaralla ovat käyneet vain jänikset.


Aamuaurinko tuvan ikkunassa








Siirryn auringonpuolen rinteelle suojaan luoteistuulelta. Pakkasta on noin kymmenen astetta.










Lähden hiljalleen laskeutumaan rinnettä alas.  Vaihtoehtona olisi kulkea talvireittiä alempaa rinnesoiden kautta, mutta haluan nähdä auringon valaisemat puut harjanteella ylempänä kulkevan polun varrella.