maanantai 9. joulukuuta 2019

Hiihdellen Pyhävaaran yli

Pyhävaaralle vievällä polulla ei ole hiiren hyppyä. (vanha sanonta kuvaamaan sitä, että lumessa ei ole kulkujälkiä) Parin viikon ajan on tullut parikymmentä senttiä uutta lunta kovaksi painuneen hangen päälle. Joulukuun alun talvipäivä on pitkästä aikaa selkeä. Olen saanut kyydin Kilpeläntien varteen, jossa laitan lumikenkäsukset jalkaan ja pujahdan lumisten puiden viitoittamalle polku-uralle kohti Ison Pyhävaaran lakea.




Tuuli on lounaan suunnalla, mutta vaaran rinteen kuusikossa se ei tunnu. Tuulen voiman voi nähdä taivaalla kiitävistä pilvistä, joita matalalta paistavan auringon valo värittää.


Pyhävaaran luonnonsuojelualue on kooltaan noin kaksisataa hehtaaria. Se ulottuu Pyhäjärven rannasta aina Rukatunturin juurelle ja siihen kuuluu sekä Ison Pyhävaaran että Pikku Pyhävaaran laet.


Suuntaan ensiksi kohti Isoa Pyhävaaraa. Nyt on helppoa hiihdellä kun pehmeän lumen alla kantavaa hankea.








Ensimmäinen näköhavainto auringosta lähellä Pyhävaaran lakea. Puolenpäivän aikaankaan ei aurinko ole kovin korkealla.








Tuuli irrottaa pakkaslunta puista ja vaaran rinteeltä. Yritän puiden suojasta kuvata tuiskulunta, mutta tuuli pyörittää lunta niin että kameran linssi tahtoo kastua.




















Laella ei voi olla kovin pitkään. Pakkasta on yli kymmenen astetta ja kova tuuli lisää kylmyyden tunnetta. Käännän sukset alamäkeen ja lähden pujottelemaan kohti Ison Pyhävaaran ja Pikku Pyhävaaran välissä olevaa kurua.


Yhytän hiihtoladun pohjan ja nousen sitä pitkin Pikku Pyhävaaralle. Näin joulukuun alussa ei Pyhävaaran latua ole vielä kunnostettu.


Pyhävaaran kota uinuu talviunta.  Lapioin lumet portaalta ja piipahdan kodassa. Tulia en ala tekemään. Talvipäivän valoisa aika on lyhyt ja minun on ehdittävä kotiin ennen pimeän tuloa.




Käyn Pikku Pyhävaaran näköalapaikalla. Aurinko jää piiloon Ison Pyhävaaran taakse.


Lähden laskeutumaan alas Pyhän Jyssäyksen lumikenkäreittiä. Nyt on hyötyä reitin merkkipaaluista. Lunta on sen verran, että muuten reittiä olisi vaikea löytää harvapuustoisella laella. Auringon valaisema Rukan rinne näkyy Hirsilammen takana.


Vielä vilkaisu taakse laskevan auringon värjäämälle taivaalle ja sitten liukumaan läpi lumisen metsän Pyhävaaran juurelle. Koska lumikenkäreittiäkään ei ole kuljettu pariin viikkoon, on lasku jyrkässä rinteessä turvallinen, kun suksen alla on pehmeää lunta joka jarruttaa menoa. Edessä on lähes kilometrin liuku alas Hirsilammen rantaan. Sen jälkeen matka jatkuu vielä metsässä tasamaalla pari kilometriä kotiin.

17 kommenttia:

  1. Voi upeus millaisia kuvia ja näkymiä! Niin kaunista! Meillä ei ole yhtään lunta niin tällaisia ihania lumikuvia voisi katsella vaikka kuinka kauan:) Leppoisaa alkanutta viikkoa♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lunta on kyllä ihan mukavasti, mutta aurinkoisia päiviä voisi olla enemmänkin.

      Poista
  2. Kauniita kuvia! Lunta näyttää olevan jo oikein mukavasti. Meillä oli jo lunta mutta sulasi melkein kaikki pois, mutta viime yönä tuli kivasti uutta lunta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä Koillismaalla lumi on sentään pysynyt, vaikka väliin on ollut lauhaa ja vesikeliäkin.

      Poista
  3. Kunnon lumitalvea, upeaa. Melkein olen kade...
    Kunpa tämä vesisade ja pimeys jo väistyisi täältäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu, että tämä syksy on ollut tavallista pilvisempi.

      Poista
  4. Antoisa ja hieno retki. Tämä lyhyen päivän aika on kovasti minun mieleeni. Myös nyt se, että täälläkin uuden lumen alla on kovempi paksu kerros. Helpottaa kummasti liikkumista.
    Suuntaatko tähän aikaan noilla rinteillä kompassin kanssa, vai käytätkö puhelinta apuna. Tai ehkä tunnet maastot niin hyvit, ettet tarvitse mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä Rukan lähimaastot ovat niin tuttuja, että en tarvitse apuvälineitä. Tuntemattomimmilla seuduilla olen käyttänyt karttaa tai puhelimen paikannusta.

      Poista
  5. Kuviisi on eteläisen talvi-ikävää potevan joulun odottajan ihana sukeltaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että Etelä-Suomeenkin tulisi jouluksi lunta.

      Poista
  6. Mahtavat maisemat, kyllä tuolla arki unohtuu :-)

    Miten teet tuollaisen reissun kellotuksen, ettet jää pimeällä matkalle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä lähiseudut ovat sen verran tuttuja, että osaan arvioida matkaan tarvittavan ajan. Eikä pimeäkään haittaa jos on muistanut ottaa otsalampun mukaan.

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Koillismaan talvi pysyy vaikka välillä lämpötila hipoo nollan yläpuolella.

      Poista
  8. Kuvasi ovat niin kauniita, että piti tehdä metsäsuksiretki mökille ja nauttia luonnossakin samoja näkymiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se onkin parasta kulkemista talvisessa luonnossa, omia latuja.

      Poista