maanantai 30. lokakuuta 2017

Auringon vierailu

Puolenpäivän aikaan pilvikerros alkaa repeillä ja pian aurinko valaisee maisemaa. Pohdin vaihtoehtoja. Ylempänä rinteessä kuurapuut olisivat juuri nyt kauneimmillaan, mutta ehdinkö sinne ajoissa.Viime aikoina kun auringonpilkahdukset ovat olleet kovin lyhytaikaisia.

Juhannuskalliolla kimaltaa talvinen satumaa. Tämä on nyt sitä mitä Riisitunturin retkeltä jäin kaipaamaan; kuurapuita ja -varpuja auringon valossa sinitaivas taustanaan.










Ohut kerros lunta peittää kallion, alhaalla sula Rukajärvi heijastaa taivaan ja järveä ympäröivät metsät ovat vielä lumettomia. Tätä on Koillismaan lokakuu parhaimmillaan.


Aurinko on sulattanut kelokäkkyrän rungon etelän puolelta.


















Pilvirintama lähestyy Kitkajärven suunnalta. Samalta suunnalta puhaltaa voimakas tuuli. Ei tarvitse olla ennustaja tietääkseen miten tässä tulee käymään.




Pujahdan hetkeksi pohjoisrinteen puolelle tuulensuojaan kuusen helmoihin. Äkkiä pimenee. Muutamassa minuutissa pilvet ovat peittäneet auringon. Lyhyt aurinkovierailu on ohi.



lauantai 28. lokakuuta 2017

Harmaavalkoinen Riisitunturi

Lokakuun väripaletti on niukka. On vain valkoista ja harmaan monia sävyjä. Harmaan väri vaihtelee pilvikerroksen paksuuden mukaan. Välillä se on siniharmaata, väliin vähän punertavaa. Kun parempaakaan retkisäätä ei ollut odotettavissa, lähdettiin kiertämään Riisin rääpäsy pilvisessä pakkassäässä.

Juuri nyt Riisitunturin puut, pensaat ja varvukko ovat koristeellisimmillaan. Lunta ei ole paljon, mutta kuuraa sitäkin enemmän, kuuraa joka korostaa pienimmätkin yksityiskohdat maisemassa.




Puurajan saavutettuani vilkaisen taakse Kitkajärven suuntaan. Kapea ja kirkas valonauha loistaa järvellä. Pilvikerroksessa on pieni aukko, josta valo pääsee heijastumaan veden pinnalle.




Nousen polkua vähän ylemmäs nähdäkseni paremmin järvelle.


Hetkeksi pilvet ja sumu väistyvät Kitkajärven yltä.




Kuusenoksilla on jo jäätynyttä pakkaslunta, eli tykkyä alkaa muodostua.


Huurrekoivu Nuolivaaran rinne taustanaan.


Jalanjäljistä päätellen Ikkunalammen jää näyttää jo kestävän kävelyä.








Riisitunturin autiotuvalla on vilkasta. Syyslomaviikolla poluilla on paljon kulkijoita, etenkin lapsiperheitä.


"Meill' on metsässä nuotiopiiri"


Purojuotti erottuu tummana nauhana kuuraisen ruohikon keskeltä.




Pieninkin ruohonkorsi on paksun kuuran ympäröimä. Tämä kauneus ei ole pitkäikäistä koska vähäinenkin lumikerros piilottaa kuuravarvukon.






Loppumatkalla sää näyttää vähän kirkastuvan.




Tähän, niin kuin moneen muuhunkin yksityiskohtaan polun varrella kuvittelin aamuauringon punertavan valon. Nyt oli tyydyttävä harmaasävyihin.

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Talven tuntua

Rukan ja lähiympäristön sää muuttui talviseksi aika nopeasti. Lämpömittarin lukemat ovat jo kuusi päivää pysytelleet pakkasen puolella. Uutta lunta ei ole paljon satanut, mutta se mikä on tullut, on jäänyt ohueksi kerrokseksi jäätyneeseen maanpintaan. Näyttää ja tuntuu talvelta.


On outoa kun säätiedotus kertoo koko maassa vallitsevan korkeapaineen, mutta taivas on kuitenkin jatkuvasti pilvessä. Samanlainen pilvinen korkeapainekausi oli syyskuussa. Tätäkö se tulee taas olemaan? Jo viime talvena nähtiin tavallista vähemmän aurinkopäiviä.


Aina kun lämpötila on nollan alapuolella tupruttavat Rukan kymmenet lumitykit yötä päivää lisää lunta rinteisiin. Viime talven lumilla avatut kaksi rinnettä ovat olleet käytössä jo pari viikkoa, tässä valmistuu Eturinne kakkonen, jonka pitäisi avautua marraskuun alussa.


Eräänä iltapäivänä taivas näytti selkenevän. Tuli kiire ehtiä Maston rinteelle ja Juhannuskalliolle auringon valaisemia lumimaisemia katsomaan ja kuvaamaan.





Kohdevaloa pilvien lomasta lumikuorrutettuille koivuille




Pitkästä aikaa näkyi sinitaivastakin.






Juhannuskallion käkkyräpuu on saanut kauniin huurrekoristelun.


Pilvien liikkeet ovat nopeita. Maston rinteeltä Juhannuskalliolle on matkaa noin 300 metriä. Tuon matkan aikana pilvirintama ehti liikkua auringon eteen. Jäi vain kapea kirkas nauha taivaanrannalle.








Viime hetkellä, ennen painumistaan piiloon, aurinko näyttäytyi hetken aikaa. Koillismaan päivän pituus on tällä hetkellä noin kahdeksan ja puoli tuntia. Aurinko laskee kello 17 aikaan.








Auringonlaskun jälkeen selkeällä etelän taivaalla punersi kauniisti.








Juhannuskallio on valmis vastaanottamaan lunta ja jäätä. Tästä alkaa talvi.