Paikoin kallioseinämään on muodostunut pari metriä korkeita kirkkaita jääpuikkoja. Kallion juurella jää rutisee uhkaavasti. Jään ja kallion yhtymäkohdassa on jännitteitä, pienikin paino saa jään liikkumaan.
Tämä jääputous on samanlainen joka talvi. Sen voisi nimetä pukinparraksi.
Kuvajanvuoren värikkäät sammalet pilkistävät lumen alta.
Herra hirvi on lönkytellyt pitkin järven jäätä.
Ensimmäistä kertaa tänä talvena aurinko lämmittää niin, että teen tulet rannan nuotiopaikalle. Kodassa olisi ollut paljon kylmempää.
Sorsaveden saarien komeita kiviä kuten nämä Sikosaaren rantakivet.
Viitta ohjaa Ukkokiven saaren kalliomaalaukselle. Vuosi sitten kahlasin hangessa kun etsin saaren monista kivistä kalliomaalauskiveä. Nyt latu ohjaa suoraan kalliomaalauksen viereen.
Ukkokiven kalliomaalaus erottuu selvästi kivipinnasta. Isompi kuvio on noin 50 senttiä korkea ja pienempi noin 20 senttiä.
Keskellä Kuttajärveä on kallioinen Ukko-Lokin saari.
Noin 15 metriä korkea kalliojyrkänne on murtunut joskus jättäen yläosaan pienen lipan.
Ukko-Lokin pohjoisrannalla, suuren siirtolohkareen vierellä on laavu.
Lämmittelytulet on paikallaan lähes parinkymmenen asteen pakkasessa. Tee ja voileivät maistuvat.
Paluumatkalla käyn tutustumassa Sourun ruukin alueeseen. Sourun ruukki tuotti järvimalmista rautaa vuosina 1868-1908. Rakennuksista on jäljellä vain 25 metriä korkea piippu, joka on entisöity 2000-luvun alussa.
Muista ruukin rakennuksista on jäljellä vain kivijalkaa.
Suksi luistaa ja aurinko lämmittää.