Kohtaamisia vesillä ja maalla

Juuri nyt eletään aikaa, kun pitkän talven jälkeen monet asiat ja kokemukset tapahtuvat ensimmäistä kertaa. Parin viime päivän aikaan on ollut monta miellyttävää kohtaamista.

Kajakin laskeminen vesille ja ensimmäiset melanvedot, aina yhtä riemullista. Terve taas Kallavesi, tästä alkaa kesä.

Aina ei näytä kovin hyvältä. Säätiedotus oli luvannut kauniin aurinkopäivän, mutta aamun ensinäkymä oli tämä:

Onneksi tilanne muuttui. Matkalla mökkijärvelle kuvasin rantakoivikkoa Suihkolansalmessa.

Paasvesi (savolaisittain Puasvesj) peilaa.

Kurki lensi ihan auton nokan edestä ja laskeutui tien varteen pellolle.

Mökkitiellä on hyvä olla kamera valmiudessa. Koppelo vilahti puiden välissä, kohta se suoritti tyylikkään ylilennon ja laskeutui auton taakse tielle. Pari muutakin koppelohavaintoa tein muutaman kilometrin matkalla.

Neitoperho tuli seuraksi laiturille.

Katse hakee järvenlahden rantoja. Missä ovat kesänaapurini kuikat?

Veden pinta on korkealla. Pieni kalliosaari on kutistunut niin, että vain vähän kallion huippua on veden pinnan yläpuolella.

Rannan vaiverot yrittävät nostaa kukkavarttaan tulvaveden alta.

Illalla tyyntyy ihan peiliksi. Olen sytyttämässä nuotiota, kun kauempaa lahdelta kuuluu tuttu ääni "kuik". Puolen kilometrin päässä, saaren luona, vesi roiskuu ja kohta kuuluu kovempaa "kuiikka, kuiikka". Otan inkkarin ja melon hiljaa rannan tuntumassa vähän lähemmäs.

Siellä ne ovat, kesävieraat. Meillä on ollut hyvä naapurisuhde lukuunottamatta sitä kertaa, kun tietämättä kuikan pesän sijainnista ohjasin kajakin keulan suoraan sen pesän viereen. Säikähdys oli molemminpuolinen ja pakenimme tahoillemme.

Jätän kuikat katsastamaan pesintämaisemiaan ja palaan mökille lämmittämään saunaa. Kuvakerronnan ulkopuolelta on mainittava vielä yksi kevään ensimmäinen kokemus, kastautuminen pariasteisessa vedessä vapunpäivänä. Uimiseksi sitä ei voi nimittää, sen verran lyhyt tapahtuma se oli.

Kaunis päivä päättyy kauniiseen auringonlaskuun.