sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Palokönkäällä ja vähän Autillakin

Polku johdattaa valoisan männikön kautta rinnettä alas synkkään kuusikkoon. Puiden välistä vilkkuu valkoista kuohua. Mitä alemmas polkua etenemme, sitä kovemmin kuuluu kosken kohina ja siihen sekoittuu kumea jylinä. Nyt on vettä Palokönkäässä. Olimme täällä viime lokakuussa edellisen kerran. Silloin koski virtaili rauhallisemmin ja ainoastaan jyrkissä porrasputouksissa se yltyi villiin menoon, nyt koski on neljänsadan metrin matkalla yhtä valkoista kohisevaa virtausta.

Tällä kertaa lähestymme koskea alavirrasta, lähtien kulkemaan Auttijärven rannalta kosken viertä ylös. Jyrkkä koski, jossa on useita vaikuttavia putouksia, näyttää vielä komeammalta kun sitä katselee alhaalta päin.

Koskiuoma mutkittelee niin, että kerralla siitä näkee vain pienen osan.



Jyrkin yksittäinen putous, parimetrinen pystysuora seinämä, piiloutuu kuohuun.

Sivu-uomakin on täynnä vettä.









Kokeilin eripituisia suljinaikoja. Tosin, vettä virtasi niin vauhdikkaasti, että lyhytkin valotusaika teki kuvassa vedestä pehmeää.
suljinaika 1/15 s

suljinaika 1/60 s


Taitelin kiven päällä, roikottaen kameraa putouksen yllä  ja pidin toisella kädellä kiinni puunrungosta. Hmm..





Koski jakaantuu keskiosassaan useaan haaraan.

Paloköngäs on varmaan Posion tuntemattomin nähtävyys. Sitä ei mainita Posion kunnan matkailusivuilla. Jossain muualla Suomessa se ehkä noteerattaisiin paremmin. Vertaan vaikkapa Maaningan Korkeakoskeen, joka on putouskorkeudeltaan vain vähän korkeampi, mutta vähävetisempi.

Matkamme jatkui viisi kilometriä Rovaniemelle päin. Auttiköngäs on Rovaniemen puolella ja sen sijainti on kerrottu tiehallinnon opasviitalla Kuusamo-Rovaniemi-tien varrella.

Aloitimme lounaan valmistuksella Auttikönkään parkkipaikan vieressä olevalla laavulla. Samassa pihapiirissä on myös pirttikahvila ja uittopirtti, joka toimii kesäaikaan retkeilijöiden päivätupana.

Auttiköngästä ei päässytkään nyt ihailemaan. Uusi patosilta, jonka kautta Autin retkeilypolku kulkee, oli suljettu tulvan vuoksi, eli patosillalle kulku oli kielletty. Vesi ei sopinut menemään patoluukuista, vaan virtasi myös molemmin puolin siltaa. Ennätystulva siis Auttijoessakin.



Kurkotin teleobjektiivilla putouksen yläosaan. Taempana näkyvä kouru on vanha uittoränni.

Autin pirttikahvila on auki kesäaikaan. Me kävimme kampanisukahveilla.



Rakennuksen ulkonäön perusteella odotin tummia hirsiseiniä, mutta olivatkin uutta hirsipanelia.




Pieni pätkä Palokönkään kuohua videolla:

20 kommenttia:

  1. Hyvä ettet pudonnut koskeen, melkoisia kuohuja! Olitpa saanut kuvalle veden liikkeen ja voiman upeasti! Tuo Auttiköngäs on hieno paikka, siihen joskus toppaamme matkalla Kemijärven Luusuaan haudanhoitomatkalla Pirkanmaalta, hienoksi paikka on laitettu ja mukava pysähdyspaikka ja hienoa nähtävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kiertää myös Autin luontopolku. Kulkee osin Auttijoen kanjonin lähellä ja nousee vaaralle, jossa näkötorni. Nyt ei päästy polulle, kun silta oli suljettu.

      Poista
  2. Enpä tiennyt minäkään, muistaakseni en ole kuullut.. ku nytnyt tästä posion palokönkäästä. Onko tämä ollut suomen vesiputous-sivustollakaan?! On ihmeellistä miksi tällaisia paikkoja ei mainosteta/markkinoida kuntien nettisivuilla jään eikä missään. Kun ajattelee että suomen luonnon monimuotoisutta voisi hyödyntää suomen/Lapin matkailussa vieläkin enemmän kuin mitä nyt. Niin tällaiset hienot mahdollisuudet jää kokonaan vaille huomiota, miksi? Koska Lapin kesämatkailu pitäs saada nousemaan, mutta onko se sitten niin että ulkomaan turisteja ei tämmönen matkailu sitten kiinnostaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paloköngäs on esitelty Suomen Vesiputoukset-sivustolla. Sieltä löysin tiedon sen olemassaolosta. Vähintä mitä kunnat voisivat tehdä matkailunsa eteen, olisi listata kaikki nähtävyyskohteet kunnan nettisivuille.

      Poista
  3. Mahtavat kuohut! Huikaisi kertomasi, miten olit kuvannut kuohuja. Onneksi et pudonnut! Hienosti olet saanut kuviin kuohujen mahdin ja veden voiman. Tunnelmallinen ja kaunis kaffittelupaikkakin teillä ollut. Muistaapa tämäkin, jos näillä kulmilla käymme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Molemmat kohteet ovat ihan Kuusamo-Kemijärvi-tien tuntumassa, joten niissä on helppo pistäytyä vaikka ohikulkumatkalla.

      Poista
  4. Upeita kuvia! Olisipa paikka lähempänä niin ehdottomasti lähtisin katselemaan. Maaningan Korkeakoski on kohtuullisen matkan päässä, hieno paikka sekin näin keväällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevättulvalla kosket ovat komeimmillaan. Siksi minullakin viime aikojen teemana on niin usein virtaava vesi.

      Poista
  5. Hurjat koskikuvat! Ja hurjalta kuulosti myös roikkuminen kosken yllä puunrungosta tukien...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan minulla kaksi tukipistettä, laakea kivi alla ja tukeva ote puunrungosta :)

      Poista
  6. Mahtavaa! Hieno tuo videopätkä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En aina muista, että liikkuvaakin kuvaa voisi ottaa. Nyt kuvasin joitakin pätkiä.

      Poista
  7. Komeat on kuohut, oikein pärskyvät. On sitä vettä nyt liikkeellä.
    Autin pirttikahvila on viehättävän kodikasa paikka, kahvittelin sielä myös viime syksynä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava poikkeamispaikka tuo Autti. Nyt ensimmäistä kertaa olimme siellä kahvilan aukioloaikaan.

      Poista
  8. Enpä tiennyt minäkään Palokönkäästä, vaikka Posiolla olen eniten retkeillyt. Pitää laittaa nimi muistiin ja joskus poiketa. Komeat on kuohut.

    VastaaPoista
  9. Voi tuota pauhun ja kuohun paljoutta. Tuolla kulkiessa ei taatusti voi jutella, uskoisin pauhun olevan korviahuumaavaa.
    Upeat kuvat taas kerran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huutamalla on puhuttava tai käsimerkein :)

      Poista