Yökävely Kilpisjärvellä

Koska Kilpisjärven päivälämpötila pysytteli edelleen hellerajan lähellä, päätin siirtää kävelyt yöksi. Sehän ei ole ongelma tähän vuodenaikaan, koska valoa riittää vaikka yötön yö oli jo Kilpisjärvelläkin päättynyt muutama päivä sitten. Tosin suunnitellulla reitilläni ei yön aurikoa tulisi näkymään ennen aamua, koska Malla, Saana ja Jehkakset peittävät näkyvyyden pohjoisen ja koillisen horisonttiin.

Vähän ennen puolta yötä lähden nousemaan Luontokeskukselta Tsahkaljärven polkua. Järven länsirannan kukkulalta on upeat näkymät Kilpisjärvelle ja Norjan tuntureille. Barraksen terävä huippu sieltä erottuu selvimmin.

Kiertelen hetken Tsahkaljärven rantaa, mutta palaan sitten takaisin Tsahkaljokisuulle ja ylitän joen siltaa pitkin. Saana kohoaa mahtavana möykkynä järven takaa. Aurinko on piilossa sekä Saanan, että taivaanrannan pilvikerroksen takana.

Tsahkaljoen putousta ei voi ohittaa pysähtymättä hetkeksi sen kuohuja ihailemaan.

Putouksen rannalla on monenlaisia kukkia. Tässä kukintaa aloittelee peuranvirna.

Polku seurailee vielä vähän matkaa Tsahkaljärven rantaa, mutta lähtee sitten parin kukkulan ylityksen jälkeen nousemaan kohti Saanan juurta. Saanan suunnalta laskee useampikin puro Tsahkaljärveen ja Kilpisjärveen. Purot on helppo ylittää kiviä pitkin.

Ruusujuurta on paljon kosteikoissa ja kuivemmillakin paikoilla.

Tunturikohokki kesäyössä.

Purouoman tihkupinnalta löytyy tähtirikkoa.

Kultarikko vasta aloittelee kukintaa. Viikon, parin päästä purouoma tulee hehkumaan kultaisena.

Tätä kukkaa en olisi osannut tunnistaa, mutta onneksi sillä oli nimilappu vieressä, tunturikallioinen.

Suomi 100-juhlavuoden kunniaksi Saanan luontopolun varrella on merkittynä 100 Saanan kasvia.

Tänä kesänä kämmekät kukkivat runsaasti. Tunturivalkokämmekkä on pieni, mutta erottuu hyvin muun kasvillisuuden joukosta.

Pohjoisen pussikämmekät ovat mielestäni värikkäämpiä kuin Etelä-Suomessa näkemäni.

Lettokirkiruohoa samalla kämmekkäniityillä kuin tunturivalkokämmekkää.

Taas uusi tuttavuus. Tämän kasvin nimeä piti kysellä. Se on valkoinen tunturiängelmä. Yleensä ne ovat punaisia.

Olen tullut yökävelyni korkeimmalle kohdalle, paikkaan josta näkyy Saanajärvi, Tsahkaljärvi ja Kilpisjärvi. Saanajärveä ei oikein tahdo erottaa Iso-Jehkaksen varjosta. Lunta on vielä Saanajärven rannallakin.

Punennus etelän taivaalla kertoo, että aurinko on noussut.

Saanan polkua Kilpisjärven suuntaan.

Nyt aurinko jo paistaa Ruotsin puolen tuntureille ja hipaisee se jo Salmivaaran lakeakin Kilpisjärven kylän takana.

Kilpisjärvi heijastaa tunturin värit ja Saanan profiili piirtyy takarannalle. Kello on 4 ja edessäni on vielä laskeutuminen kivikkoista polkua kylälle.

Saana

Kilpisjärven matkan yhtenä kohteena oli tietysti Saana. Oli vain odotettava sopivaa hetkeä kiivetä tuolle korkealle tunturille. Sadepilvet kun pysyttelivät Saanan laen päällä peittäen näkyvyyttä. Ja Saanalle meno niin että sieltä ei näkisi ympärilleen tuntui turhalta. 

Saana on 1029 metriä meren pinnan yläpuolella ja 556 metriä Kilpisjärven pinnasta. Kun matkaa huipulle on neljä kilometriä tulee nousua metri 7,2 metrin matkalla. Aikamoinen ylämäki. 

Iltapäivällä pilvikerros alkoi repeillä, joten pakkasin repun ja lähdin matkaan. Ensimmäisen kilometrin polku kuljettaa kauniissa tunturikoivikossa jonka pohjalla on rehevää lehtokasvillisuutta. Metsäkurjenpolven sini värittää nyt metsänpohjaa.

Sitten ollaankin Saanan portailla, jotka näyttävät nousevan kohti taivasta. Paljon niitä onkin. Joidenkin lähteiden mukaan 740, mutta onpa joku laskenut niitä olevan 780.

Vähän väliä on pysähdyttävä sekä hengähtämään että katsomaan ympäröivää maisemaa. Näkymä pohjoisen suuntaan on kuin Alpeilta. Lumihuippuiset, jyrkkäpiirteiset Ruotsin ja Norjan puolen tunturit hallitsevat lännen ja pohjoisen puolella.

Mitä ylemmäs portaita nousee, sitä pienemmältä näyttää Pikku-Malla (738 mpy).

Kun portaat loppuvat, reitti jatkuu kallioon merkittyä polkua aina vaan ylämäkeen.

Lähes huipulla on Saanan linkkiasema, mutta vielä pitää nousta vähän matkaa ennen kuin on huipulla.

Näkymä Saanalta suoraan etelään Kilpisjärven ja Salmivaaran suuntaan.

Huimien maisemien lisäksi on suuri ilon ja ihmetyksen aihe löytää tunturin laelta vielä kukkivana liekovarpio ja uuvana. Molemmat näen ensimmäistä kertaa.

liekovarpio

liekovarpio

uuvana

Jo Mallan polulla kuvaamaani sammalvarpiota on myös paljon. Tässä vähän erilaisesta kulmasta.

Polvia säästääkseni lähden Saanalta alas etsien pehmeämpipohjaista kulkureittiä. Väliin joudun ylittämään rakkaa, mutta sitten löydän taas nurmisammaljuotin, jota on helppo kulkea.

Alempana rinteeltä löytyy lisää tunturikasveja.

tunturikohokki

sielikkö

tunturivalkokämmekkä

kurjenkanerva

Iltapäivällä aurinko alkaa paistaa ja sää lämpenee.

Tunturin rinteessä on lähde. Vesi tulee maan sisältä kallion raosta ja valuu kalliota pitkin alapuoliseen lammikkoon. Kylmää ja kirkasta juomavettä.

Vielä pitäisi jaksaa alas. Polviongelmaisen on huomattavasti vaikeampaa kulkea jyrkkää rinnettä alaspäin.

Lopuksi kuva Saanasta iltavalaistuksessa. Laskeva aurinko värjäsi tunturin rinteen taustanaan tumma pilvi.