Pieni Karhunkierros ruska-aikaan

Ruskan hehkuessa parhaimmillaan houkuttelee Pieni Karhunkierros näkemään ja kokemaan jylhiä jokimaisemia keltaisessa väriloistossaan. Tämä retki räätälöitiin 7-vuotiaan jaksamisen mukaan, joten lähdettiin matkaan Myllykosken parkkipaikalta. Reitin pituudeksi tulee silloin noin yhdeksän kilometriä. Koska meitä oli liikkellä kolme aamuvirkkua, olimme jo kahdeksan jälkeen lähdössä polulle. Saimmekin kävellä ensimmäiset kilometrit näkemättä muita kulkijoita tällä suositulla reitillä.

Ensimmäinen pysähdys oli heti alkuun Myllykoskella

Myllykosken mylly toimii autiotupana. Hieman erilainen nukkumapaikka ei varmaan sovi herkkäunisille kun kosken kohina kuuluu korvan juuressa.

Pienen Karhunkierroksen kulkijan on päätettävä Myllykoskella mihin suuntaan lähtee reittiä kiertämään. Me ylitimme riippusillan ja suuntasimme kohti Kallioporttia, eli myötäpäivään mentiin.

Putaanojan ylityksen ja lyhyen metsätaipaleen jälkeen ollaankin jo Pyöreälammilla.

Nuori retkeläinen tekee merkintöjä matkapäiväkirjaansa.

Nimettömän pienen lammen rannalle Pyöreälammen alapuolelle on rakennettu penkki.

Kallioportin luona on reittiä muutettu vähän kauemmas jyrkänteen reunalta ja tehty silta rotkon yli.

Uutta on myös hulppea näköalatasanne. Se on tarpeen, koska maasto oli kovin kulunutta Kallioportin näköalapaikalla.

Tässä on Kallioportin uudet portaat. Entisiä portaita oli 252, mutta en huomannut laskea onko portaiden lukumäärä muuttunut. Saattaa olla, sillä portaiden alaosa on korvattu maapenkereillä ja köysikaiteella.

Näkymä 65 metriä ylöspäin Kallioportin näköalatasanteelle.

Harrisuvannon laavulla virittelimme hiipuneen nuotion ja paistoimme makkarat. Nyt alkoi muitakin kulkijoita olla polulla ja tulillakin. Harrisuvannon riippusillalle ei kuitenkaan tarvinnut jonottaa.

Harrisuvannosta noustaan taas uudelleen ylöspäin. Reitti kulkee metsässä niin, että jokea ei näy, mutta kohina kuuluu. Kun joenmutka alkaa taas näkyä on levähdys- ja maisemienkatselutauko paikallaan.

Vattumutkan kohdalla on vastarannalla komea kalliojyrkänne.

Kalliosaari kuvattuna reitin varren näköalataulun luota.

Kalliosaarta voi kuvata myös ylävirran puolelta. Silloin on poikettava polulta noin viisikymmentä metriä jokikanjonin reunalle.

Kalliosaari ja Kitkajoen kanjoni

Jyrävällä on taas evästauon paikka. Siilasmajalta noin 150 metriä alavirran suuntaan on valmistumassa uusi taukokatos, samanlainen kuin Kiutakönkäällä on.

Aika vaatimaton on Jyrävä nyt kevään kuohuihin verrattuna.

Koivu, haapa ja pihlaja Jyrävän takarannalla harmaa kallioseinämä taustanaan.

Kitkajoen räiskyviä värejä Jyrävän ja Aallokkokosken välissä.

Vielä vilkaisu Aallokkokosken kuohuihin ja sitten edessä on viimeiset sadat metrit parkkipaikalle.

Pieni karhunkierros

Vilu hytisyttää kun asettelen rinkkaa selkään Juuman parkkipaikalla. Lämmintä on vain viisi astetta ja tuulikin tuntuu kylmältä. Mutta luotan säätiedotukseen joka lupasi tälle päivälle lämpimän tuulahduksen idän suunnalta.

Niskakoski näyttää sillalta katsottuna virtaavan rauhallisesti. Suurimmat kuohut ovat vasta kosken lopussa.

Poikkean polulta metsään. Notkoissa on vielä paljon lunta.

Vedenpinnan muutokset Kitkajoessa tapahtuvat hillitymmin kuin Oulankajoessa. Tulevalle viikonlopulle ennustetaan tulvahuippua Myllykoskelle.

Koillismaalaiset ovat niin vaatimattomia. Tämä ei ole koski vaan Putaanoja.

Pyöreälampi on vielä jäässä, samoin kuin muutkin pikkulammet Kallioportin polun varrella.

Luvattu lämpöaalto alkaa tuntua. Kallioportille kiivetessä tulee kuuma.

Tässä olen jo 252 askelmaa Kallioportin lakea alempana.

Vuoman pohjalla virtaa.

Pysähdyn tauolle Harrisuvannon laavulle, jonne edelläni kulkenut pariskunta on jo tehnyt tulet. Lisää tulistelijoita saapuu kun leirikoululaisryhmä pelmahtaa paikalle.

Suuren ryhmän kulku riippusiltaa pitkin vie aikaa. Sillalla saa olla enintään kolme kulkijaa kerralla. Aika moni näytti ottavan selfietä sillalla kulkiessaan.

Pitemmille päiväretkille pakkaan mukaan Ospreyn 38-litraisen pikkurinkan. Siinä kulkee kevyemmin kuin repussa kamerakalusto, tulenteko- ja keittotarvikkeet ja varavaatettakin.

Harrisuvannolta Jyrävälle päin kulkiessa on pitkä osuus, jossa veden kohina kuuluu mutta joki ei näy. Vasta Vattumutkan jälkeen avautuu jokinäkymiä polun varrella.

Kalliosaari ja Kitkajoen kanjoni.

Toisen tauon pidän Siilasmajan rannassa. Riisun saappaat (maastokengillä olisi pärjännyt ihan hyvin) ja nostan jalat leveälle penkille. Aurinko lämmittää ja vastarannalla kuohuu Jyrävä. Iltapäivällä lämpötila nousee kevään ennätykseen, +16 asteeseen. Lämpö saa ensimmäiset itikatkin esiin. Muistoksi ensimmäisestä kesäpäivästä saan kutiavan paukaman.

Siilasmaja

Loppumatkalla pysähdyn vielä Aallokkokosken kohinoita katselemaan ja kuuntelemaan. Rannan opastaulussa sanotaan, että 900 metriä pitkän kosken laskemiseen menee aikaa 2-3 minuuttia. Aikamoista vauhtia.

Tässä vielä retken kukkia:  Juumajärven rannalla näsiä on vasta nupulla.

Nupulla on myös pahtarikko Kallioportin polun varrella.

Variksenmarja kukkii.

Harvinainen pohjanruttojuuri tunkee versonsa jään läpi ja alkaa heti kehittää kukintoa. Pohjanruttojuuri on Suomen ainoa alkuperäinen ruttojuurilaji.