sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Kevät yllätti taas

Kevääntekijä oli pannut tuulemaan sillä aikaa kun olimme Kroatiassa . Lähtiessä oli paksu lumikerros maassa ja ainut merkki keväästä oli ensimmäiset joutsenen törähdykset kun pakkasimme laukkuja autoon. Viikko siitä ei lunta paljon ollut. Varjon puoleltakin, missä tavallisesti katolta pudonnut lumi on vielä pitkälle toukokuuhun, oli kinos sulanut kokonaan.

Lintujen kuorolaulu tervehti kotipihaan tullessa. Peipposet, mustarastas ja siepot olivat äänessä. Virralla lentelivät ja sukeltelivat vesilinnut keväthuumassa. Vuosia sitten mummolan pihasta siirtämäni sinivuokkotupas oli myös puolessatoista viikossa pinnistänyt vartensa lumen alta ja avannut kukkansa. Samoin krookukset pilkistelivät kuloheinän keskeltä.  Nyt vain odotellaan jäiden lähtöä järvestä.

isokoskelot



puukiipijä

olen maastoutunut

"sinivuokot silmänsä aurinkohon avaa"



saaressa asuva naapuri on varustautunut jäiden pettämisen varalle

telkkien kevätriemua






perjantai 26. huhtikuuta 2013

Kesää vastassa 2

Matkamme jatkui Krka-joen yläjuoksulle. Veneelläkin olisi päässyt pitkin jokiuomaa, mutta me kuljimme pikkuisella autollemme kanjonia ympäröivien vuorien yli noin kolmenkymmenen kilometrin matkan Lozovacista Roski Slapiin.

ylhäällä vuorilla

Roski Slap, mylly 



Roski Slap-putous



silta ja murattikaari

Krka-joki tuo puhdasta vettä vuorilta
Vuoret kohoavat äkkijyrkkinä, Roski Slap

luolia

Visovacin luostari ylhäältä kanjonin reunalta kuvattuna

joen rannalla kukkii


vuorilla kukkii

puutarhoissa kukkii


Lisää Kroatian kuvia

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Kesää vastassa

Viikko Kroatiassa oli kesän ennakkonäytös. Aurinkoa ja lämpöä oli annosteltu koko ajalle.  Sesongin ulkopuolinen matkailu sopii minulle, koska ei ole vielä liian kuuma, eikä turistikohteissa ole tungosta. Tungosta ei ollut Krka-kansallispuistossakaan, matkamme pääretkikohteessa. Saimme ajaa pikkuautollamme ihan putouksen vierelle. Niin jäi aikaa katsella ja kierrellä polkuja kaikessa rauhassa. Olen käynyt vuosia sitten Plitvicen kansallispuistossa, joka on yksi Kroatian seitsemästä Unescon maailmanperintökohteesta. Krka-puisto ei ole maailmanperintökohde, mutta ei jää jälkeen Plitvicestä vaikuttavuudessaan. Plitvice on suurempi ja siellä on enemmän järviä. Krka-puistossa vesi liikkuu kapeammassa kanjonissa. Mutta paljon jokihaaroja on Krkassakin. Alla olevat kuvat ovat Skradinski Buk-putoukselta. Matkamme jatkui ylävirtaan Roski Slap-putoukselle. Siitä kerron myöhemmin.

putouksen yläosasta

puusillat risteilevät putouksen yläosan poikki





 niin häikäisevää vastavaloon että harmaasuodin oli tarpeen 













matka jatkuu kohti yläjuoksun putouksia.....

Kuvia myös Kuvat.fi-sivulla

perjantai 12. huhtikuuta 2013

Muutosta ilmassa



Tältä näytti eilisaamun auringonnousu. Aamu oli minulle erityinen ja siksi tuntui mukavalta kun valotehosteetkin olivat kohdallaan hetken juhlistamiseen. Lähdin viimeisen kerran töihin.

Työpaikalla tyhjensin pöydän, pakkasin henkilökohtaiset tavarani, palautin avaimet ja painoin työhuoneen oven kiinni viimeisen kerran. Olenhan jo harjoitellut irtautumista osa-aikaeläkeläisenä, mutta nyt käännän ihan uuden sivun.


Muutosta tapahtuu säänkin suhteen. Yön aikaan satoi ja taisi olla ensimmäinen yö koko keväänä kun ei mennyt pakkaselle. Aamulla oli pilvistä ja vieläkin sataa tihuutti. Niinpä vietin aamupäivän komeroissa lajitellen kierrätykseen menevää tavaraa. Puolen päivän jälkeen lähdin ulos. Ensimmäinen havainto oli lintujen äänet. Niitä ei ole kuulunut, mutta nyt talitintin laulun lisäksi äänessä oli joku hentoäänisempi laulaja. Kovempaakin ääntä kuului. Raikuva "kryii, kryii, kryii" kuului metsiköstä ja postilaatikolta palatessa näin palokärjen lähtevän lentoon metsänreunan pälveltä. Se jäi lähipuiden runkoja tutkimaan, mutta ei enää tullut kuvausetäisyydelle.

Pihan ensimmäisiä kevään merkkejä ovat lamoherukan silmut. Kun lumi on hieman sulanut tien varren kiveykseltä, alkavat sen punaiset silmut kehittyä. Joten kevään merkki on myös ensimmäiset makrokuvat.




sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Hankiaisilla

Samoin kuin muistellaan lapsuuden kesiä, miten ne olivat aurinkoisia ja lämpimiä, niin muistelen lapsuuden kevättalven pakkasaamuja, kun hanki kantoi potkukelkallakin kulkijan. Viime vuosina ei hyviä hankikelejä ole liiemmin ollut, mutta nyt on. Tosin varjoisilla paikoilla ei lumi päivälläkään ole sulanut niin että sen pinta olisi yön aikana jäätynyt kovaksi. Mutta aurinkoisilla paikoilla, niin kuin järven jäällä, on topakka hangenkeli, hankiainen, kuten ennen sanottiin.

Lähden aamusta potkukelkan kanssa jäälle. Reilun yhdentoista asteen pakkanen varmistaa että ei upota. Kickspark-potkukelkan jalaksiin on kiinnitetty muoviset liukujalakset. Kelkka liukuu epätasaisillakin pinnoilla sujuvasti.  


jäätyneitä lumilaineita 

Kickspark-potkukelkka muovisilla liukujalaksilla

rantakallion jäätyneet norot

paannejäätä kallion pinnalla

Kovasti talviselta näyttää järvellä. Täällä asuessani olen joka vuosi päässyt melomaan vapun tienoilla, muutama päivä ennen tai jälkeen. Jo nyt voi sanoa, että melontakelejä ei tule vapuksi, ellei ihmeitä tapahdu.




Kuokanselkä Purnunsaaren kallioilta nähtynä




ahdistaa, mutta uusiakin yrittäjiä on



vielä on jäljellä marrasmyrskyn muovaamia jäitä

on aurinko sentään vähän sulattanut 

harvinainen pälvi saaren etelärannalla