En pääse pitkälle kun on jo pysähdyttävä kuvaamaan rannan vaiveroita. Vaiveroiden kukinta etenkin varjoisilla rannoilla on juuri nyt parhaimmillaan, ja niitä on runsaasti.
Saukkosaaren ihmeellisen räystäsluolan alle on melottava, vaikka vähän outo olo tuleekin kun tietää miten paljon kiveä on pään päällä.
Kallion etelälaidalla on kapea kulkuaukko samaan luolaan.
Melon hiljakseen rantoja katsellen, niin hiljaa, että koskelotkaan eivät huomaa ennenkuin olen ihan vierellä.
Käpynän ukko on Etelä-Konneveden tunnettuja nähtävyyksiä. Edellisellä käynnilläni yritin etsiä ukon kasvoja kalliosta, mutta en löytänyt. Olen nähnyt kuvia ukosta ja sen perusteella luulin tietäväni mistä se löytyisi, mutta ukko pysyy piilossa edelleen. Mutta eikö tässäkin kuvassa ole selvästi kasvonpiirteitä havaittavissa? Ukkoa sihtaillessani se toinen keltainen kajakki tulee paikalle juuri sopivasti antamaan mittakaavaa maisemaan.
Viitaniemenselkä on peilityyni ja lämpöäkin on yli kaksikymmentä astetta. Täydellistä.
Pujottelen Aittosalmesta Kumpusaaren eteläpuolelle. Melon katsomaan kaunista kalliosaarta lähempää. Se on nimeltään Myhkyri. Myhkyriksi tai Myhkyräksi on nimetty paljon korkeita kalliosaaria Itä-Suomessa ja Kainuussa. Karttapaikan mukaan Suomessa on 43 Myhkyri-nimistä saarta.
Rantaudun Kumpusaaren Likoniemen tyveen. Retkipaikka on esitellyt Kumpusaaren metsälehmuslehdon sekä nettisivuillaan että Retkipaikka-kirjassa. Metsälehmukset ovat Pohjois-Savossa levinneisyysalueensa äärirajoilla, joten on mielenkiintoista nähdä millainen lehmuspaikka saaresta löytyy. Saaren rannalla ei kyllä näy pienintäkään vihjettä lehdon olemassaolosta, mutta kun nousen rinnettä ylös muuttuu suopursu-vaiverokasvusto kielo-oravanmarjakasvillisuuteen ja sitten yht'äkkiä edessä on yllätys. Kielokasvuston keskeltä kohoaa fuksianpunaisia kauniita kukkia. Jos metsälehmus on näillä leveysasteilla harvinaisuus, niin sitä on myös kevätlinnunherne.
Metsälehmuksia on paljon ja ne ovat suuria. Rungon paksuudesta päätellen ne ovat jo vanhoja, mutta nuoria lehmuksiakin löytyy. Lehdet eivät ole vielä kasvaneet täyteen mittaansa.
Laavu on veistetty paksusta hirrestä, samoin kuin vierellä oleva halkovaja.
Kaiturin laavu on hienolla paikalla kallioisella rannalla Kodanovisenselän äärellä.
Räystätsalon pohjoiskärjessä oleva kivi on hyvä maamerkki.
Käyn katsomassa toisenkin uuden rantautumispaikan eli Enonrannan puolikodan sijainnin. Enonrantaan pääsee suurellakin veneellä, laituri on iso ja poijujakin on. Mutta kota on aika synkässä paikassa puiden keskellä.
Saaren yläpuolella lentelee kolme suurta lintua. Sääksien pesäsaari on syytä kiertää vähän kauempaa. Zoomailen puun latvassa istuvan sääksen kuvaan ja poistun kauemmas.
Lännestä päin on taivaalle noussut tumma pilvi. Veden väreilyä ja pilvien heijastusta katsellessa tulee mieleen Apulannan laulu Valot pimeyksien reunoilla.
Vaikka kansallispuistossa yöpymiseen suositellaan taukopaikkoja ja niiden lähialueita, niin jokamiehenoikeudella leiriytyminen on kuitenkin sallittua. Yleensä olen käyttänytkin virallisia taukopaikkoja, mutta nyt pystytän teltan Pyysalonselän äärelle Lammassaareen, koska saaren pohjoisrannalta näkee sekä auringonlaskun että auringonnousun suuntaan.
Saaressa on hienoja kallioniemiä ja kuvauksellisia käkkyrämäntyjä.
Kello 23 aurinko painuu Pyysalonselän taakse.
Auringonlaskun jälkeen taivaan värit ovat voimakkaimmillaan.
Kuikat kokoontuvat.
Kuu on noussut jo korkealle. Lyhyt kesäyö alkaa.
Matka Konnevedellä jatkuu...
