Koronjää

Nyt se on valmis, Korouoman uusi päiväreitti, Koronjää. Ympärivuotiseen käyttöön tarkoitettu, viiden kilometrin pituinen reitti tarjoaa talviretkeilijälle ennestään tutun Ruskeavirran lisäksi kaksi uutta jääputousta ja näkymiä Korouomaan sekä ylhäältä, että alhaalta uoman pohjalta.

Pilvisten päivien jälkeen sattui yksi selkeä. Pakkasta on kuusi astetta, ulkoilusää on siis paras mahdollinen. Tähän aikaan vuodesta päivän valoisa aika on lyhyt, joten on syytä lähteä reitille ajoissa, eli aamuhämärissä.

Uusi reitti seurailee osin vanhan hevostien pohjaa. Savotta-ajoista kerrotaan polun varren tauluissa.

Noin kilometrin jälkeen tullaan näköalapaikalle, Hannunkalliolle. Aita on tarpeellinen, pudotus aidan takana on pystysuora.

Aurinko on tähän aikaan vuodesta niin matalalla, että sen valo ei käy suoraan uomaan. Mutta taivas heijastelee punaisen, sinisen ja oranssin sävyjä.

Puron viertä seuraillen aletaan laskeutua alas uoman pohjalle. Paikoin on aika jyrkkää. Jyrkimmissä kohti polun vierellä on köysikaiteet.

Entisen lammasniityn luona on silta Korojoen yli.

Lunta ei ole kovin paljon. Polulla on kuljettu sen verran, että lumikenkiä ei olisi välttämättä tarvittu.

Edessä on ensimmäinen jääputous, Jaska Jokunen. Tässä kohti eksyn reitiltä. Enemmän kuljettu polku-ura lähtee kohti jääputousta. Luulen, että reitti kulkee putouksen alta. Vasta jyrkässä rinteessä alan epäillä, että olen lähtenyt väärään suuntaan. Reittimerkkejä ei löydy ja tallattu polku ylös on vaikeakulkuinen. Käännyn takaisin ja opastaulun luota löydän toisen, vähemmän kuljetun polun. Sitä vähän matkaa seuraten löytyy merkkipylväskin. Ehkä opastaulun luona olisi hyvä olla viitta näyttämässä oikeaa suuntaa. Nyt huomio kiinnittyy putoukseen ja sinne menevä polku houkuttelee seuraamaan.

Jääkuorrutteisen rinteen yläosassa näyttäisi olevan pieni luola.

Noin puolen kilometrin päässä on toinen jääputous, Mammutti. Se ei ole vielä nimensä mukainen. Jäätä on vasta alkanut muodostua. Kuuluu voimas kohina kun vesi putoaa kallioseinämää alas.

Puiden välistä näkyy auringon valaisema Purnuvaaran laki. Poikkean polulta ja nousen pienelle kukkulalle kuvaamaan tuota ihmeellistä ilmiötä.

Korojoki kiemurtelee uoman pohjalla. Väliin se tekee mutkaa lähes täyden ympyrän.

Virtapaikan kohdalla on jokirantaan muodostunut koristeellista jäätaidetta.

Nyt on edessä tuttu seinämä. Ruskeavirta on Korouoman tunnetuin jääputous.

Kanjonin laavulla on evästauon paikka. Muitakin lumikenkäilijöitä on liikkeellä.

Pieni oranssi pilkahdus jokivedessä on aurinkoisen Purnuvaaran heijastama.

Jäljellä on enää nousu uoman pohjalta ylös Saukkovaaran parkkipaikalle. Rinteen puolivälissä on Saukko-ojan putous ja puron varrella myös kauniita jääkoristeita.

Uusi reitti on helppokulkuisempi kuin osasin odottaa. Reitti kannattaa kiertää myötäpäivään. Silloin matkan alussa on laskeutuminen uomaan ja tulentekopaikka on jäänähtävyyksien jälkeen. Hikinen nousu ylös uomasta jää silloin kierroksen loppuun.