Aamupäivällä vesillä on hiljaista. Jostain kuuluu vaimeaa puheääntä, mutta puhuja on luultavasti kilometrien päässä, vesi kantaa hyvin ääntä.
Saaren rannasta lähtee joutsen samaan suuntaan. Vilkuilemme toisiamme. Sitten se kaartaa saaren toiselle rannalle.
Etenen saari saarelta keskemmälle järveä.
Keltamaksaruoho kukkii pian.
Houkuttelevia kalliorantoja, mutta maihinnousu niihin on kielletty. Saaret on rauhoitettu linnuille.
Tuomaansalon länsireunalla huomio kiinnittyy valtavaan kivijärkäleeseen rantakalliolla.
Ikävä yllätys Tuomaansalon edustalla, sinilevälauttaa.
Tuomaansalon rantakalliot tuovat mieleen Saimaan Haukiveden.
Kaunis pieni luoto, mutta ruma nimi. Paskokivi viittaa varmaan lokkien asuinpaikkaan.
Paskokiven pohjoisreunalla on mielenkiintoinen kivitaideteos.
Vanha vedenpinnan raja kivessä tuo optisen harhan. Missä se vesilinja onkaan.
Paluumatkalla pääsen pitkästä aikaa höyhenkuvauksiin. Tarvitaan ihan liikkumaton vedenpinta, että höyhen pysyisi paikallaan. Väreet veden pinnalle syntyvät kajakin heilahtelusta. Lähikuvaus kajakista vaatii keskittymistä. On pidettävä tasapaino, huolehdittava melan asennosta ja vielä yritettävä saada tarkennettuakin. Joskus onnistuu, useimmiten ei.
Onneksi sinilevää oli vain pienellä alalla. Tuulisten päivien jälkeen järvivesi on sekoittunut ja tuntuu viileältä.
Paluu laituriin. Hieno melontapäivä.