Kuutamomelonta

Onnistuneen kuutamosoudun jälkeen oli luvassa vielä lisää kuutamoa ja vesilläoloa. Olin mukana Puijon Ladun järjestämässä kuutamomelonnassa Pohjois-Kallavedellä. Illasta keskiyölle ajoittuneella retkellä olikin tarjolla monenlaista luonnonilmiötä: auringonpaistetta, ukkospilven uhkaa, upea auringonlasku, sateenkaari ja loppunäytöksenä kuutamo.

Lähtövalmisteluja Puijon Ladun tukikohdan, Pilpan majan rannassa.

Mukana on yli kolmekymmentä kajakkia. Alkumatka melotaan aurinkoisessa säässä.

Jänissaarten kapeaan salmeen mennään jonossa.

Länsi-luoteeseesta alkaa kuulua jyrähtelyä ja tumma pilvi alkaa hiljalleen levittäytyä taivaalle. Salamatkin välähtelevät.

Selkeällä taivaalla on hienoja pilvimuodostelmia.

Järven takana sataa jo.

Käännymme Kaijansaaren kärjestä itään, kohti Laivonsaarta. Ukkospilvi seuraa.

Ehdimme Nimismiehennokan tulipaikalle juuri ennen kuin sade alkaa. Se on vain ihan pientä tiputtelua, kun varsinainen saderintama ei tullutkaan päälle niin uhkaavalta kuin se näyttikin. Ja kohta paistaakin aurinko. Nuotiokatoksessa paistuu makkarat ja kiehuu nokipannukahvi.

Komea sateenkaari näkyy kauan eteläisellä taivaalla.

Samaan aikaan Nimismiehennokan toisella puolen voi ihailla värikästä auringonlaskua.

Auringonlaskun jälkeenkin taivas heijastelee punasävyjä vedenpintaan.

Lähdemme paluumatkalle reilun puolentoista tunnin tauon jälkeen, noin klo 21:30.

Valot on sytytetty otsalamppuihin ja kajakkeihin.

Kuutamomelonnan pääesiintyjä on juuri noussut pilven takaa. Kuun ollessa lähellä taivaanrantaa sen valo on värikkäintä ja kultaisen kuunsillan hetki ei ole pitkä. Siksi kaarran hieman syrjemmälle ja pysähdyn hetkeksi kuvaamaan kuuta. Kuun valo ei oikein tahdo riittää valaisemaan pimenevää yötä.

Tässä viimeinen suurinpiirtein onnistunut kuva retkeläisistä kuunsillalla.

Loppumatkan melomme vastatuulessa järvenselän ylittäen ja rantaudumme Pilpan laituriin vähän ennen puoltayötä.

Poikki Pohjois-Kallavettä

Koska kajakki oli vielä auton katolla Konneveden reissun jäljiltä, on kätevää ennen sen palauttamista vajalle käydä melomassa Pohjois-Kallavedellä. Pääseehän sinne toki melomallakin Etelä-Kallavedeltä, mutta matka on pitkä.

Lähden vesille Neulaniemen kupeesta, Viinaniemen rannalta.  Viinaniemi on hyvä lähtöpaikka; kajakkilaituri ja autollekin on lähellä parkkitilaa, tosin tällä kertaa en parkkipaikkaa tarvitse, kun saan kyydin lähtöpaikkaan ja noudon Suovun laavulta, jonne aion meloa.

Takaa puhaltava kohtalainen etelätuuli auttaa matkantekoa. Parikilometrinen Nimismiehennokan retkisatamaan hujahtaa hetkessä.

Vesi hipoo venelaiturin kantta ja kajakkilaituri on vielä rannalla. Vedenpinta on edelleen korkealla, vaikka onkin jo kääntynyt laskusuuntaan. Nimismiehennokan kalliolla on katettu tulisija, sellainen grillikatoksen näköinen. Viime talvena kävimme täällä potkukelkkaretkellä makkaraa paistamassa. Nyt en nouse rannalle, vaan jatkan matkaa Laivonsaaren länsirannan tuntumassa.

Rannan männyillä on melkoisen jykevä tausta, yli kymmenen metriä korkea kallioseinämä.

Tuomen kukkaoksat kurkottavat veden ylle ja melojan tuoksuteltavaksi.

Kun kajakki on lyhyt ja tukeva, niin sillä voi meloa vaikka metsässä. Lahdenpohjukan tervaleppälehtoon pääsee nyt kajakilla.

Meloja koluaa aina ne ahtaimmat kapeikot.

Laivonsaaren Pitkäniemen kärjessä käännän suunnan kohti etelää, ja tulen Kaijansaaren länsirantaa saaren eteläkärjen tulipaikalle. Täälläkin on hieno laituri, johon on helppo rantautua.

Olen virittelemässä tulta laavun tulisijaan, kun ihan lähelle rantaveteen laskeutuu tukkakoskelopariskunta. Ovat niin keskittyineitä toisiinsa, etteivät huomaa minua. Sen verran on puita ja risuja edessä, että en saa niistä kunnon kuvaa. Tunnen itseni tirkistelijäksi.

Tuli palaa nuotiossa, aurinko lämmittää ja tuuli häätää muutaman ympärillä pyörineen itikan pois, retkeilijän huippuhetkiä.

Matka jatkuu suoraan länteen. Vaikka valitsen mieluummin reitit saarien suojassa, niin välillä joutuu menemään vähän avoinaisemmistakin paikoista.

Pohjois-Kallaveden rannoilla ja saarissa on paljon mökkejä. Löytyy sentään rakentamatontakin rantaa.

Aina ei voi onnistua. Viisikymmentäviisi senttiä leveä kajakki ei mahdu kivien välistä puolimetrisestä aukosta.

Matka Pohjois-Kallavedellä alkaa olla lopuillaan ja rantaudun Suovun laavulle.

Kuvasin Suovunkoskea vähän erilaisesta kulmasta, kajakissa istuen.