Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kuopio. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kuopio. Näytä kaikki tekstit

torstai 27. helmikuuta 2020

Lumetonta talvea Kuopiossa

Vihreä sammalmatto levittyy puiden juurella. Painanteissa ja kuljetuilla poluilla on muistona vähän lunta ja jäätä. Kuopion helmikuu on lähes lumeton. Vielä joulun aikaan hoidetuilla laduilla pystyi hiihtämään, mutta sen jälkeen vesisateet ja lämpöasteet vieneet lumet.


Onneksi on jäät. Itkonniemen virallinen jäämittauslukema on 25 cm(20.02), joka on vain puolet siitä mitä normaalilukema on tähän aikaan. Mutta sehän kestää kulkijan kunhan varoo virtapaikkoja, puronsuita ja karikoita. Kuluneella viikolla saimme pakkasen ja auringon.










Olen arka jäällä liikkuja. Siksi otan selvää jään paksuudesta. Varmaa tietoa jääolosuhteista saa järven kalastajilta. Tällä lahdella jään vahvuus on 25-40 senttiä, joten uskaltaa hyvin lähteä viilettämään kiiltävää ja luistavaa jäätä potkukelkalla.




Puolenpäivän aikaan aurinko lämmittää, varsinkin jos löytää tuulensuojaisen paikan rannalta.





Nämä kenkiin sujautettavat jääpiikit ovat osoittautuneet  kestäviksi ja pitäviksi. Kumi on joustavaa, joten ne on helppo kiinnittää. Ja lähes sentin pituiset piikit tarraavat jäähän hyvin.






Salmien virtapaikkoja on syytä varoa. Tässä kuljetin potkukelkkaa kolmesataa metriä kapean salmen ohi. Kickspark-kelkka on kevyt kantaa. Sen saa kätevästi olalle.





Finlandia Ice Marathon-kilpailukin oli saatu pidettyä viime viikonloppuna. Tosin kesken pisimmän kilpailumatkan takana näkyvän sillan alta jää oli murtunut ja kilpailureittiä oli jouduttu lyhentämään. Tämä kuva luisteluradasta on otettu ennen kilpailutapahtumaa.

torstai 21. maaliskuuta 2019

Vuodenkierto Kallaveden kaupungissa

Kuusi vuotta sitten, kun olimme muuttamassa Kuopioon ja etsimässä asuntoa, toiveeni oli löytää paikka, josta pääsee helposti metsään ja järvelle. Juureni ovat maaseudulla, viihdyn luonnossa ja en koskaan ole asunut kerrostalossa, ellei pienessä maaseutukylässä, työpaikan yläkerrassa olevaa asuntoa lasketa. Toive toteutui, kotimme ikkunasta näkyy vain metsää ja järveä. Kuopio on osoittautunut luonnossa liikkujan kannalta ihanteelliseksi asuinpaikaksi. Nyt, kun kuuden vuoden ajalta on kertynyt kokemuksia Kallaveden kaupungista ja sen lähialueista, ajattelin julkaista "vuosikertomuksen", jossa jokainen kuukausi saa omat merkintänsä.

Tammikuussa jäät yleensä jo kestävät kulkea, ainakin jos liikkuu turvallisesti rantojen läheisyydessä. Silloin Kickspark-potkukelkka esiin ja järvelle.


Talven säistä riippuen Kallavedellä on joka vuosi 2-12,5 kilometriä luistelurataa käytössä. Luistelurataa huolletaan hyvin, on talvia jolloin huhtikuullakin on vielä voinut luistella. Leveälle radalle mahtuvat pikaluistelijat, hokkareilla ja kaunokeilla luistelijat, potkukelkkailijat ja näkeepä siellä lastenvaunujen kanssa luisteleviakin.


Jäällä, luisteluradan varrella, on joka talvi laavu, jossa voi evästellä tai paistaa makkaraa. Lieneekö missään muussa kaupungissa laavua lähes kaupungin keskustassa.



Helmikuussa lunta on tullut riittävästi latuja varten. Kuopiossa on satoja kilometrejä huollettuja latuja, mutta minä hiihdän valmiita latuja hyvin harvoin. Leveillä pätkäsuksilla pääsee tekemään omat latunsa Puijon tai Neulaniemen metsiin.




Maaliskuussa jää kantaa vielä hyvin. Jos on vähänkin pakkasta, avautuu potkukelkkailijalle tilaisuus potkutella pitkin jäälakeutta, vaikkapa Hietasaloon tulille.


Huhtikuussa pääsee jo vuoden ensimmäiselle kasviretkelle. Sinivuokko ei Kuopion korkeudella esiinny luonnonvaraisena, mutta kasvi on levittäytynyt pihoista lähialueiden metsiköihin. Aurinkoiselta rinteeltä rannan tuntumasta löytyy sinisiä kukkalaikkuja vaikka ympärillä on vielä lunta.


Toukokuun alkupäivinä järvien jääpeite on sulanut ja alkaa puoli vuotta kestävä melontakausi. Kallavesi ympäröi kaupunkia joka puolelta, joten melontavettä riittää. Rannoilla ja saarissa on tulipaikkoja, laavuja ja autiotupiakin vesillä liikkujien taukopaikoiksi.


Kesäkuussa Kuopion lehtometsissä kukkii. Harvinaisin ja upein kukkija on tikankontti, joka piileskelee kuusikon kätköissä.


Heinäkuussa "laevat huuteloo" Kallavedellä. Risteilyalukset liikennöivät Kallavedellä päivittäin, joten ei tarvitse omistaa vesikulkuneuvoa päästäkseen Hietasaloon tulille ja uimaan.


Kaupungin ympäristössä on useita hoidettuja niittyjä. Heinäkuussa niittykukkien loisto on runsaimmillaan. Yli metrin pituinen hirvenkellokin avaa kukintonsa.



Elokuu tuo lämpimät illat ja kauniit auringonlaskut. On aika pakata kajakkiin teltta ja meloa saareen yöksi.




Kuutamomelontaa syyskuun hämärässä illassa.


Ruskavärit loistavat rannoilla, metsissä ja puistoissa.


Lokakuussa yöt ovat jo niin pimeitä, että revontulet näkyvät, varsinkin kun ajaa vähän kauemmas kaupungin valoista Kallaveden rannalle,  suojaiseen lahteen josta on näkymät pohjoisen suuntaan.


Lokakuulla on usein aamusumuja. Ison järven vesi pysyy lämpimänä pitkään, joten kylminä aamuina aurinko nousee sumukerroksen takaa. Välttämättä ei tarvitse lähteä vesille auringonnousua katsomaan, kaupungin rannoilla on kilometreittäin teitä ja polkuja.


Hämäränhyssyä marraskuussa ensilumien aikaan.


Puijonnokan laavulta on hulppeat näkymät vielä sulana pysyttelevälle Pohjois-Kallavedelle.


Joulukuun pimeänä päivänä luontoliikkujakin etsiytyy kaupungin valohin, vaikkapa Korttelimuseon joulunäyttelyyn aistimaan vanhanajan joulutunnelmaa.


...tai "mualiman navalle" pystytettyä joulukuusta katsomaan.