sunnuntai 15. toukokuuta 2022

Korkeakosken kevätkuohut

Maaningan Korkeakoski on näyttävimmillään kevättulvan aikaan toukokuun alkupuolella. Putouksen huippuvirtaama on vain pari kuutiometriä sekunnissa, kun esimerkiksi Puolangan Hepokönkään huippuvirtaama on viisinkertainen. Siksi juuri tähän aikaan keväästä, kun vettä on runsaasti, mutta puiden lehvistö ei vielä peitä näkymää koskiuomaan, on paras aika vierailla Korkeakoskella. 

Ihan ensiksi laskeudun portaat alas putouksen juurelle, josta näkee putouksen alaosan. Kapeasta kourusta joen mutkan jälkeen putouksen vesi leviää vihkamaisesti useaan uomaan. 



Vesi ryöppyää suurina ja pieninä puroina kivilouhikkoa alas. 


Lunta on vielä paksu kerros putouksen vierellä, joten en yritäkään nousta lähemmäs, vaan zoomailen pitemmällä objektiivilla kauempana oleviin kuohuihin. 






Vaikka on arkipäivä, niin parkkipaikka on täynnä autoja ja putousta ympäröivillä kävelysilloilla paljon katselijoita. 


Kuvauspaikat etenkin alhaalla ovat hieman haastavat kaatuneiden puunrunkojen ja risukon keskellä. 




Ylhäältä kosken niskalta päin kuvattuna näyttää kuin vesi häviäisi tyhjyyteen. Koskimutkassa onkin portaittaisen putouksen jyrkin kohta. 


Myllynkivi koskessa on hyvä vedenkorkeuden mittari. Matalan veden aikaan kivi on kuivillaan keskellä uomaa. 




Yritän kurkotella näkymiä ylhäältä päin kameraa kävelysillan kaiteeseen tukien. Kameran kääntyvästä näytöstä on hyötyä tässä tilanteessa. 





Lopuksi virittelemme tulet nuotiopaikalle. Korkeakoskelle pitää ottaa omat puut mukaan. Tulipaikalla ei ole puuhuoltoa. 


lauantai 7. toukokuuta 2022

Kevättä kuitenkin

Tarvittiin vain muutama lämpöaste lisää ja tuulen suunnan muutos etelään, niin jopa alkoi tapahtua. Eli kevät edistyy hitaasti mutta varmasti. 

Muutama päivä sitten rannassa oli vain muutaman metrin levyinen sula paikka. Ja sehän houkutteli siihen koskelot uiskentelemaan, ja kerrankin niin lähelle, että sain ne poimittua kuviin. 





Mustarastaan laulua kuuntelin metsäkävelyllä, mutta tämä pihan kukkapenkissä kuopsutellut mustarastas keskittyi ruuan etsimiseen. Kuvassa myös pihan viimeinen lumikasa. 


Muitakin pihavieraita on käynyt. Metsäjäniksellä on turkinvaihtoviikot menossa. 




Sadekuuron jälkeen 




Sinivuokkoja on levinnyt pihaistutuksista kaupungin lähimetsiin. Aurinkoisella rinteellä, kuivan ja ruskean kuntan keskeltä, vilkkuvat nämä siniset kaunottaret.


Näsiä on myös kevään ensimmäisiä kukkijoita. 


Toukokuun alun päivät olivat niin kylmiä, että ranta väliin suli ja yöllä taas jäätyi uudelleen. 


Mökin kevättöiden ohella saattoi seurata jään liikkeitä. Kaakkurit olivat jo tulleet läheiselle metsälammelle. En nähnyt niitä, mutta kuulin. Kaakkurin äänestä ei voi erehtyä. Kuikkaa en vielä kuullut, enkä nähnyt, mutta eiköhän sekin pian ilmesty pesimäpaikalleen. Ja sain luontohavaintoihini lisätä myös ensimmäiset itikat. 




Iltapäivällä etelätuuli repäisi railon keskelle lahtea ja sai jäät liikkeelle. 


Kotilahti vapautui 6.-7. päivän välisenä yönä.