Karigasniemen ja Altan kautta Reisavuonolle
Elokuinen Senjan matka innoitti jatkamaan Norjan kierrosta vähän pohjoisempaa, Finnmarkin ja Pohjois-Tromssan rantoja pitkin. Kuusamosta käsin Norja on huomattavasti helpommin saavutettavissa kuin Savon suunnalta, joten vähemmällä istumisella pääsee Jäämeren äärelle. Auton nokka käännettiin reitille Sodankylä-Inari-Karigasniemi.Syyskuun ensimmäisellä viikolla ruska ei ollut vielä täydessä loistossaan, mutta Finnmarkin ylägöiltä jo löytyi keltaista koivua, punaista riekonmarjamattoa ja oranssia vaivaiskoivua.
Olemme aikaisemmilla matkoilla kulkeneet Karigasniemestä Porsangerinvuonon ja Skaidin kautta Altaan. Nyt ajoimme Kautokeinon suuntaan, josta käännyimme Altaan menevälle tielle. Porsangerin kautta on kyllä hienommat maisemat. Kautokeino-Alta -tien parhaat näkymät on vähän ennen Altaa, kun tie laskeutuu 200 metriä viiden kilometrin matkalla rotkon pohjaa mutkitellen. Kuvia tuosta rotkosta en voinut ottaa, koska kapealla tiellä ei voinut pysähtyä.
Altakin ohitettiin pysähtymättä. Jatkoimme rannikkoa länteen päin yöpymispaikkaa etsien.
Altan lähistölle on viime vuosina valmistunut monia tunneleita. Esimerkiksi Kråknesetissa tie on aiemmin kiertänyt niemen rantaa pitkin, nyt tie kulkee tunnelissa yli kolmen kilometrin matkan Melsvikiin saakka. Oletimme, että tie niemen kärkeen on edelleen käytössä, koska kartan mukaan siellä on taloja. Oletus oli oikea, hyväkuntoinen tie vei nimen kärkeen, josta löytyi levike kauniilla merenrantanäkymällä.
Harvoin on tienvarren pysäköintipaikka niin rauhallinen kuin nyt. Illan aikana pari autoa ajoi ohi, joten liikenne ei häirinnyt. Kun myöhemmin illalla kävelin tietä eteenpäin, selvisi miksi liikennettä ei ollut. Tie oli suljettu kivenmurikoilla ja puomilla niemen kärjen kohdalla.
Yöpymispaikan maisema Altavuonolle
Rannalta löytyi vielä kukkivana merikohokkia.
Hieno simpukankuori löytyi myös ja lähti mukaan.
Altan valot heijastuvat pilviin vuoren takaa.
Aamulla jatkoimme rantatietä Tromssan suuntaan. Tie seuraa lähes koko matkan vuonojen rantoja, joten maisemaa riittää.
Tienvarren mustikanvarpumattoa Langfjordenin ja Kvænangen-vuonojen välisellä kannaksella. Tässä jalkauduimme mustikoita syömään ja kävelemään punaisella matolla.
Houkuttelevan näköinen kävelypolku lähtee pysäköintipaikalta nousemaan ylös tunturiin. Kellojen kilkatus paljasti ylhäällä olevan lammaslauman.
Kvænangstindan on korkeitten huippujen niemimaa, jossa on toistakymmentä kilometrin korkuista huippua. Rantatie nousee korkealle Malingsfjellet-tunturin juureen, jossa on Gildetunin hotelli ja näköalapaikka tien varrella, noin 400 metriä meren pinnan yläpuolella.
Näköala Gildetunilta Kvænangenille. (kymmenen pystykuvan panoraama, klikkaa kuva isommaksi)
Kvænangsfjellet
Reisavuonoon pistävän niemen kärjessä on tasainen kenttä, Google Mapsin mukaan paikan nimi on
Steinsvik Fallan matkailuvaunualue. Mitään rakenteita paikassa ei ole, vain sorakenttä meren rannalla. Mutta meille se käy hyvin yöpymispaikaksi.
Kaunis tunnistamaton köynnöskasvi rantakivikossa
Illan tunnelmavaloja Steinsvik Fallassa
Vähän ennen puolta yötä pienet revontulet yrittivät taivaalle, mutta tämän isompaa siitä ei seurannut. Mutta oli hienoa kuunnella pimeässä aaltojen kohinaa.
Matka Norjassa jatkuu.....