keskiviikko 16. elokuuta 2017

Elokuun iltoja ja aamuja

Elokuun alkupuoli on antanut viitteitä siitä mitä kesä olisi voinut olla. On ollut aurinkoisia, jopa lämpimiä päiviä. Toisaalta pimenevät illat ja viileät aamut muistuttavat, että syksy alkaa olla lähellä.
Mutta vielä ehtii vesille, marjaan ja sieneen (kunpa ei olisi hirvikärpäsiä), istumaan iltaa rannalla ja löytämään viimeiseksi kukkaan ehtiviä kasveja.

Kuvat mökkijärveltä Savon sydämessä.

Odottelen illan hämärtyessä laiturilla pilvikerroksen väistymistä. Toivon näkeväni elokuun täysikuun ja kuunsillan.


Ilta tummuu yöksi. Pilvet pysyvät paikallaan. Sytytän lyhdyn valaisemaan yötä ja kääriydyn makuupussiin.


Puolenyön aikaan taivaalla on sen verran aukkoa, että kuun valo heijastuu yöpilviin. Tämän enempää kuutamoa ei tänä yönä ole tarjolla.




Aamu on selkeä. Lähden vesille kanootilla etsimään suomenlumpeita.




Olen niin aikaisin liikkeellä, että on odoteltava kukkien avautumista.


Suomenlumpeen kukka on pieni, vain pari senttiä läpimitaltaan. On vaikeaa kuvata sitä kanootista kun pienikin tuulenhenki pyörittää kanoottia.




Sorarannan matalikossa kukkii nuottaruoho. Nuottaruoho viihtyy vain puhtaissa vesissä. Kukassa on jotain tuttua. Se on kesäkukkaistutuksista tunnetun lobelian sukua.


Melon lahden pohjukan luonnonsuojelualueen rantaan. Luonnonsuojelualueen läpi virtaa maanalainen puro. Alue on kokonaan kivilohkareiden peitossa. Kasvuympäristö on suotuisa kasveille, jotka näillä leveysasteilla ovat harvinaisia. Hajuheinä on tänä kesänä menestynyt hyvin.


Loukukon uumenista löytyy vielä muutama haisukurjenpolven kukka. Kuivuneista kukinnoista päätellen sekin on kukkinut runsaasti.


Lehtopalsami vasta aloittelee kukintaa. Löydän vain yhden täysin auki olevan kukan.


Yövilkka, orkidean sukua sekin. Metsiemme yleisin kämmekkä, mutta niin pieni, että jää huomaamatta.


Kanootista käsin saan kuvaan ratamosarpion kukinnon.


Punaisen kanervan joukossa on yksi valkokukkainen.


Viime päivät ovat olleet kauniita, mutta tuulisia. Odottelen iltaan tuulen tyyntymistä ennen kuin lähden kajakilla järvelle. Tuulee edelleen, mutta kapeaan lahteen ei länsituuli yllä.






Rantakukkakasvusto keskellä järveä pienellä luodollaan. Sen löytää tästä joka kesä samalta paikalta.


Ilta-aurinko värjää rantakallioita. Edessä olevan saaren takarannalla näen lähietäisyydeltä kurjen. Ensin näkyy vain harmaa pää ruovikon keskeltä, seuraavaksi sen pomppaakin jo siivilleen ja kaartaa saaren taakse. En edes yritä ottaa kameraa esiin, niin nopeasti kaikki tapahtuu.







Auringon laskuun ei ole enää pitkä aika, mutta minulla on vielä matkaa kotirantaan, joten en jää odottamaan sitä.


Auringonlaskun jälkeen lahti on ihan tyyni. Illan viimeinen punerrus hehkuu vielä taivaalla. Majavakin on lähtenyt liikkeelle. Se ui vähän aikaa kajakin lähellä, mutta sitten se sukeltaa ja loiskauttaa häntäänsä.





On aika sytytellä lyhdyt ja kynttilät.




Aamulla järvellä on pientä sumua, mutta tuuli on heräämässä, joten sumu on koko ajan liikkeellä ja alkaa haihtua. Lähden kuitenkin käymään järvellä. Pitkän lahden keskellä on saaren ja niemennokan muodostama kapeikko. Kartassa sen nimi on Kuolio. Luulen, että nimi johtuu siitä, paikka on useimmiten tyyni vaikka muualla tuulisikin. Niin on myös tänä aamuna, Kuoliossa on tyyntä ja sumu on jäänyt leijumaan kapeikon kohdalle.












Odottelen auringonnousun, sitten melon takaisin rantaan ja menen jatkamaan kesken jääneitä yöunia.

maanantai 14. elokuuta 2017

Maisemaniityn ja perinneniityn kukkia

Luonnonkukkien kukintakausi alkaa olla lopuillaan. Viileä kesä on ollut suotuista kasveille ja monet kukat ovat kukkineet runsaasti. Tämä kukkakuvasarja on kuvattu erityyppisillä niityillä Pohjois-Savossa, perinneniityillä ja maisemaniityillä. Niiden lisäksi kuvasin hirvenkelloja voimalinjan alle raivatulla ja niitetyllä alueella.

Kuopion kaupungin nettisivuilla kerrotan maisemaniityistä seuraavaa:
Maisemaniityt sijaitsevat yleensä asutuksen reuna-alueilla tai osana laajempaa viheraluetta.
Ovat ketoja, niittyjä tai muita vastaavia avoimia ruohovartisten luonnonkasvien tai pensaiden esiintymisalueita. Ne ovat perustettuna ns. uusniittyjä tai itsestään syntyneitä avoimia kasvullisia alueita. Maisemaniittyä käytetään ulkoilu- ja retkeilyalueina. Niiden hoitaminen edesauttaa alueen kulttuurihistorian ja maisemakuvan säilymistä.

Heinäkuun alkupuolella Savolanniemen maisemaniityllä kukkivat käenkukat.


Vähän myöhemmin rantatädykkeiden siniset tähkät alkoivat nousta kasvillisuuden keskeltä.


Puron varsi hehkui lemmikkien sineä.


Nurmikohokin kukinnot erottaa jo kaukaa.


Lehtosinilatvan löysin jo ohikukkineena.


Olen huomannut, että tänä kesänä monien yleensä sinisten kukkien valkokukkaisia versioita on ollut paljon. Valkoinen kurjenkello on upea näky.




Kurjenkello sinisenä.


Ketoneilikka on levinnyt hyvin Savolanniemen niityllä. Vaikka se on matalaa, niin voimakkaanpunaisen värinsä ansiosta se erotuu hyvin muun kasvillisuuden keskeltä.


Ensimmäistä kertaa löysin niityltä myös metsänätkelmää.




Keltamataraa nupulla....


....ja täydessä kukassa.



Hirvenkelloakin löytyy Savolanniemestä.


Peurankello on hirvenkelloa yleisempi.


Heinäkuun loppupuolella niityn valtaavat nurmikaunokit.




Metsän keskellä, voimalinjan alla, on noin parisataa metriä niitettyä ja raivattua aluetta, jossa kasvaa kirkiruohoa, hirvenkelloa ja soikkokaksikkoa. Perhonen hirvenkellon varrella.


Savon kirkiruohot ovat suurikukintoisia ahokirkiruohoja. Pohjoisen kirkiruoho on matalampaa lettokirkiruohoa.




Perinteinen niitty on harvinainen nykyisin. Kuopion kaupungin koillislaidalta, pitkän ja mutkaisen soratiematkan päästä löytyy perinneniitty, jota on vuosia hoidettu niittämällä ja raivaamalla niittojätteet pois, että maa ei rehevöityisi liikaa. Nyt niityltä löytyy runsas luonnonkasvien kirjo. Kurjenkelloryhmä huojuu tuulessa pisimpänä muun kasvuston yläpuolella.


Kirkiruohojen kukinnan aikaan niitty on kauneimmillaan.


Niityin vieressä on kokonainen pelto pelkkää päivänkakkaraa.




Soikkokaksikkoa ei ensin tahdo erottaa muun kasvillisuuden joukosta, mutta kun silmä harjaantuu näkemään ne, niin huomaa miten paljon niitä on.




Peurankelloa perinneniityllä.





Hirvenkellojen kukintaa voimalinjan alla. Laskin kaikkiaan noin seitsemänkymmentä kukkavartta. Hienoa, että tämän uhanalaisen kellokasvin kasvuympäristöstä on huolehdittu.




Elokuussa Savolannimen maisemaniityn väri on violetinpunainen. Pääosassa ovat nurmikaunokit.


Nurmikaunokkien keskeltä löytyy jotain erikoista, muutama tummatulikukan kukinto.