sunnuntai 15. toukokuuta 2022

Korkeakosken kevätkuohut

Maaningan Korkeakoski on näyttävimmillään kevättulvan aikaan toukokuun alkupuolella. Putouksen huippuvirtaama on vain pari kuutiometriä sekunnissa, kun esimerkiksi Puolangan Hepokönkään huippuvirtaama on viisinkertainen. Siksi juuri tähän aikaan keväästä, kun vettä on runsaasti, mutta puiden lehvistö ei vielä peitä näkymää koskiuomaan, on paras aika vierailla Korkeakoskella. 

Ihan ensiksi laskeudun portaat alas putouksen juurelle, josta näkee putouksen alaosan. Kapeasta kourusta joen mutkan jälkeen putouksen vesi leviää vihkamaisesti useaan uomaan. 



Vesi ryöppyää suurina ja pieninä puroina kivilouhikkoa alas. 


Lunta on vielä paksu kerros putouksen vierellä, joten en yritäkään nousta lähemmäs, vaan zoomailen pitemmällä objektiivilla kauempana oleviin kuohuihin. 






Vaikka on arkipäivä, niin parkkipaikka on täynnä autoja ja putousta ympäröivillä kävelysilloilla paljon katselijoita. 


Kuvauspaikat etenkin alhaalla ovat hieman haastavat kaatuneiden puunrunkojen ja risukon keskellä. 




Ylhäältä kosken niskalta päin kuvattuna näyttää kuin vesi häviäisi tyhjyyteen. Koskimutkassa onkin portaittaisen putouksen jyrkin kohta. 


Myllynkivi koskessa on hyvä vedenkorkeuden mittari. Matalan veden aikaan kivi on kuivillaan keskellä uomaa. 




Yritän kurkotella näkymiä ylhäältä päin kameraa kävelysillan kaiteeseen tukien. Kameran kääntyvästä näytöstä on hyötyä tässä tilanteessa. 





Lopuksi virittelemme tulet nuotiopaikalle. Korkeakoskelle pitää ottaa omat puut mukaan. Tulipaikalla ei ole puuhuoltoa. 


lauantai 7. toukokuuta 2022

Kevättä kuitenkin

Tarvittiin vain muutama lämpöaste lisää ja tuulen suunnan muutos etelään, niin jopa alkoi tapahtua. Eli kevät edistyy hitaasti mutta varmasti. 

Muutama päivä sitten rannassa oli vain muutaman metrin levyinen sula paikka. Ja sehän houkutteli siihen koskelot uiskentelemaan, ja kerrankin niin lähelle, että sain ne poimittua kuviin. 





Mustarastaan laulua kuuntelin metsäkävelyllä, mutta tämä pihan kukkapenkissä kuopsutellut mustarastas keskittyi ruuan etsimiseen. Kuvassa myös pihan viimeinen lumikasa. 


Muitakin pihavieraita on käynyt. Metsäjäniksellä on turkinvaihtoviikot menossa. 




Sadekuuron jälkeen 




Sinivuokkoja on levinnyt pihaistutuksista kaupungin lähimetsiin. Aurinkoisella rinteellä, kuivan ja ruskean kuntan keskeltä, vilkkuvat nämä siniset kaunottaret.


Näsiä on myös kevään ensimmäisiä kukkijoita. 


Toukokuun alun päivät olivat niin kylmiä, että ranta väliin suli ja yöllä taas jäätyi uudelleen. 


Mökin kevättöiden ohella saattoi seurata jään liikkeitä. Kaakkurit olivat jo tulleet läheiselle metsälammelle. En nähnyt niitä, mutta kuulin. Kaakkurin äänestä ei voi erehtyä. Kuikkaa en vielä kuullut, enkä nähnyt, mutta eiköhän sekin pian ilmesty pesimäpaikalleen. Ja sain luontohavaintoihini lisätä myös ensimmäiset itikat. 




Iltapäivällä etelätuuli repäisi railon keskelle lahtea ja sai jäät liikkeelle. 


Kotilahti vapautui 6.-7. päivän välisenä yönä. 


torstai 28. huhtikuuta 2022

Kylmä huhtikuu

Taitaapa tulla tilastollisesti kylmin huhtikuu pitkään aikaan. Eikä tilanne ihan pian ole muuttumassa, koska seuraavan kymmenen päivän ennuste lupaa pakkasta joka yölle. Huhtikuu ei muutenkaan ole suosikkikuukauteni ja nyt se on vielä vähemmän kun kevät ei edisty. 



Kylmien öiden hyvä puoli on hankikanto aamuisin. Kun lähtee ajoissa liikkeelle voi kulkea melkein missä vaan. Toki purojen suita ja virtapaikkoja on varottava kun jäällä liikkuu. Eräänä aamuna ihailin hienoa haloilmiötä taivaalla. Pätkäsukseni laitoin jo varastoon. Hangen pinta on niin kovaa ja karkeaa, että suksen pohjat raapiutuisivat pilalle. 




Joutsenet etsiytyvät sulien vesien äärelle. 






Tilanne ei paljon muuttunut kun tulimme 430 kilometriä etelämmäs. Aamuaurinko nousee vähän myöhemmin kuin Kuusamossa, lunta on vähemmän eikä jäälle ole enää asiaa. Mutta kylmää on ja lumi sulaa hitaasti. 




Sentään rannat ovat jo sulia. Pötköttelin mökkilaiturilla ja kuvasin jään kuvioita rantavedessä. 


Metsäkävelyllä saa nauttia lintujen konsertista. Jäin pitkäksi aikaa kuuntelemaan mustarastasta. Pihapiirissäkin on ollut rastaita. Tässä punakylkirastas yrittää löytää syötävää pälveltä. Tuivion latvoistakin se löysi jotain nokittavaa. 


Koskeloita ja telkkiä tapaan aamuisella metsäkävelyllä kapean salmen sulassa. Ovat vaan niin arkoja, että minun optiikalla en niitä tahdo saada kuviin.                    




Tätä kirjoittaessa ikkunan takana lumihiutaleet leijailevat maahan. Tyypillinen vappusää siis tulossa. Onneksi olen tilannut kesärenkaiden vaihtoajan vasta ensi viikolle. 


Lisäys 29.4.
Vapun, kevään juhlan aatonaaton aamuna, on lunta paitsi maassa, myös puiden oksilla. 



maanantai 11. huhtikuuta 2022

Kevättä odotellen

Huhtikuun puoltaväliä lähestyttäessä alkaa jo toivoa  näkevänsä kevään merkkejä. Niitä kun ei liiemmälti ole ollut. Vähän väliä huiskahtaa lumikuuroja, tosin nämä viimeiset sateet ovat jo olleet sen verran märkää lunta, että hanki, jos ei sula, niin ainakin tiivistyy. Tänään 11.4. lumensyvyys Kuopiossa on 50 cm. Ei se nyt ihan poikkeuksellista ole. Esimerkiksi huhtikuun toisella viikolla vuonna 2019 satoi lunta reilusti. Minulla on tuon sateen jälkeen otettu kuva, missä katolta roikkuu valtava lumilippa ikkunan edessä. Toisaalta, joskus huhtikuussa kevät on jo ollut niin pitkällä, että olen päässyt melomaan. Näin mm. huhtikuun 19. päivä vuonna 2014 kun olin pääsiäismelonnalla jäiden lähdettyä samana päivänä.

Lähdettiin etsimään joutsenia. Sulapaikkoja ei lähiseudulla ole kovin monta, joten piti ajaa pitkälle, ennenkuin löytyi nämä joutsenet, jotka yrittivät etsiä ruokaa vähäisestä puronaluslammikosta. 







On siinä ihmettelemistä, miten aloittaa pesintä kun pesäpaikat on paksun lumen alla. 








Varma ja pysyvä kevään merkki on päivän piteneminen. Nyt saa olla jo melkoisen aamuvirkku jos aikoo nähdä auringonnousun. Kahlailin lumessa jäälle vähän ennen kuutta aurinkoa odottamaan. Pohjoisen ja lännen puolella oli synkkää pilveä, mutta idän suunalla kaunis aamuruskon punerrus. 




Parasta on se hetki kun aurinko on vielä horisontin takana, mutta sen valo heijastuu pilviin. 











Kevätaamujen retkillä voi yleensä kuulla peippojen ja mustarastaiden laulua, mutta nyt ei kuulunut kuin variksen raakuminen. Tarvittaisiin lämpimiä tuulia etelän suunnalta, että muuttolinnut uskaltaisivat tulla.