Oulangan kanjonilla

Oulangan kanjonin päiväreitin kulkemiseen ajomatkoineen on varattava kokonainen päivä, vaikka kävelymatka lyhimmillään on vain kuusi kilometriä. Reitin lähtöpaikkaan on Rukalta matkaa yli viisikymmentä kilometriä. Suurin osa matkasta on hyvää päällystetietä, mutta loppumatkan hiekkatieosuus on ajettava hiljaa kuoppia ja kiviä väistellen. Pitkän matkan takaa löytyy kuitenkin hieno retkipolku ja mahtavat maisemat, joten vaivannäkö kannattaa.

Retkipäivä alkaa takkuillen. Olemme laskeutuneet kanjoniin ja pysähtyneet Savilammen tuvan tulipaikalle. Reppua tutkiessa huomaan aukiolevan vetoketjun ja puuttuvan puukon. Arvelen, että puukko on pudonnut parkkipaikan ja tuvan välimaastoon. Jos kyseessä olisi joku tavallinen marttiini, en huolestuisi, mutta kadonnut puukko on käsityönä tehty tuppea myöten. Lähden siis kipaisemaan takaisin parkkipaikan suuntaan puukkoa maastosta hakien. Lisäkävelyä tulee 3,6 kilometriä ja ihan turhaan, puukkoa ei löydy. Totean puukon menetetyksi.

Savilammen majan luota Kanjonin kurkkaus jatkuu Oulanjoen pohjoisrantaa kohti Pikkuköngästä ja Oulanganköngästä, mutta sitä ennen kannattaa ylittää riippusilta ja kääntyä sillan jälkeen haarautuvalta polulta oikealle portaisiin. Oulankajoen etelärannalta on myös mahtavat näkymät kanjoniin ja Savilammelle.

Korkealle kohottuva ja suurikukkainen arnikki on kuin muinaismuisto tuhansien vuosien takaa. Kun tunturikasvillisuus on yleensä matalaa ja huomaamatonta, niin arnikki ei ole niistä kumpaakaan.

Suojaiselta kalliohyllyltä löytyy toinen hieno yllätys. Mätäsrikko, paremmin puutarhan kivikkokasvina tunnettu, kasvaa ja kukoistaa aidossa ympäristössään. Olen tätä ennen nähnyt muutamia pienempiä esiintymiä Kitkajoen kanjonissa, mutta en koskaan ennen näin suurta ja hyvinvoivaa kukkaryhmää.

Lapinvuokon kukinta on suurimmaksi osaksi jo ohi, mutta varjoisalta seinämältä löytyy vielä muutamia aukiolevia kukkia ja nuppujakin.

Kanjonin eteläreunalla on vielä portaita. Varsinaisella kanjonin reitillä portaat on korvattu pengerryksillä.

Näkymä Savilammen tuvan pihapiiriin ylhäältä kanjonin portailta katsottuna.

Savilammin autiotupa.

Matka jatkuu varsinaista Kanjonin kurkkauksen polkua nousulla kanjonin pohjoisreunalle.

Jyrkän kallioseinämän puolivälissä vilkkuu punaista. Pikkutervakot kukkivat kivialustallaan. Yritän zoomailla niitä kuvaan kanjonin reunalta kurkottaen.

Tuvalta kanjonin reunalle on noin viisikymmentä nousumetriä ja näkymät ylhäältä sen mukaiset.

Pikkuköngäs kuohuu.

Aamupäivän pilvinen ja viileä sää on päivän mittaan lämmennyt ja aurinko paistaa. Kirkasvetinenlammen rannan tulipaikalla on hyvä keitellä lisää juotavaa ja syödä loput eväät ennen viimeistä kahden ja puolen kilometrin taivalta parkkipaikalle.

Loppumatkan suhteellisen tasaisen ja sorastetun polun varrella voi ihailla mesimarjojen ja kulleroiden kukintaa.

Kotona odottaa iloinen yllätys. Puukko löytyi. Se oli pudonnut jo reppua pakatessa.

"Hetken lehdet nuo vielä hehkuu"

Syyspäivä kuluu melko tarkkaan pelkästään Oulangan kanjonin takarantaa kulkiessa. Takarannalta näkee parhaiten joen mutkat, näkymät kanjonin reunalta Savilammelle ja joentörmän kivivyöryt.

Matka Oulangan kanjonille on hankala. Olen joskus kehunut sorapintaista kuuden kilometrin loppupätkää hyväkuntoiseksi, mutta tien kunto on nyt huonontunut. Ensimmäinen kilometri kestopäällysteen loppumisen jälkeen on pahin. Tiellä on jyrkkäreunaisia lammikoita. Loput viisi kilometriä on nimismiehen kiharaa ja pienempää kuoppaa.

Alavilta mailta ja soilta ovat puiden lehdet varisseet lähes kokonaan. On pientä jännitystä löytyykö kanjonista enää ruskaa. Kun polku laskeutuu kanjoniin, ovat vastassa kauniinkeltaiset koivut. Kanjonin ruska hehkuu yhä.

Savilammen tuvassa on lämmintä. Vieraskirjassa on merkintä aamulta. Neljä Karhunkierroksen kulkijaa on viettänyt ensimmäisen vaellusyönsä tuvassa. Hautajärven aloituspaikasta Savilammelle on reilu kuusitoista kilometriä. Muitakin kulkijoita on jo liikkeellä. Syrjäisestä sijainnista huolimatta Kanjonin kurkkauksen kulkijoita on Karhunkierroksen vaeltajien lisäksi. Mietin vain miten monelta Karhunkierroksen kävijältä jää varsinainen Oulangan kanjoni näkemättä, Karhunkierroksen polku kun kääntyy riippusillan jälkeen pois kanjonista. Nähdäkseen kanjonin olisi kuljettava noin kilometrin verran kanjonin reunaa, mieluummin molemmin puolin, nähdäkseen varsinaisen kanjonin.

Savilammin autiotupa ja riippusilta

Riippusillan jälkeen noustaan portaita kanjonin reunalle ja sieltä ne maisemat sitten alkavat näkyä:

Rotkon reunan kallioparvekkeelta näkee Oulankajoen mutkan ja kivivyöryn.

Juolukka vastaa ruskamaiseman punaväristä suorastaan häikäisevällä hehkulla.

Väliin pilvien raosta pilkahtaa aurinkokin.

Rotkon vastakkaiselta seinämältä loistaa myös juolukkarypäs.

Pystysuoralla kallioseinämällä on kahdenlaista pohjankorvajäkälää. Se on Pohjois-Suomessa yleinen, Etelä-Suomessa harvinainen.

Kaukaa Savilammen takarannalta poimin kuvaan kalliorannan koristeita. Juolukka se sielläkin värittää maisemaa.

Savilammin autiotupa on siisti ja tunnelmallinen. Autiotuvalla harvinaiset isot ikkunat antavat valoa ja hyvät näkymät joelle, mutta talviaikaan saattaa laverilla nukkuvaa haitata vetoisuus.

Matkoja:
Ruka-Oulangan kanjonin parkkipaikka 54 km
Kuusamo-Oulangan kanjonin parkkipaikka 76 km
Salla-Oulangan kanjonin parkkipaikka 50 km

Kanjonin kurkkauksen kartta ja opaste

Kanjonin kurkkaus

Oulangan kanjonin päiväreitti on saanut uuden nimen viime syksynä. Kanjonin kurkkaus, kuuden kilometrin pituinen ympyräreitti vie kulkijan purolaaksojen, mäntymetsien ja pikkulampien kautta ensin Oulankajoen varrelle ja siitä ylös kallioille kanjonin reunalle. Tämä kierros tehtiin vaihteen vuoksi vastapäivään. Maisemat näyttävät erilaiselta kun niitä katselee toisesta katselukulmasta.

Alkumatkalla kulkijaa ilahduttavat monet kukkijat, tunturikurjenherne...

...mesimarja....

..ja kullero

Purolaaksosta noustaan männikkökankaalle. Pieni lampi pilkottaa puiden lomasta. Niin pieni että kartassa ei ole sille nimeä.

Kirkasvetinenlampi on nimensä mukainen.

Raate kukkii vielä rantavedessä.

Kirkasvetinenlammen nuotiopaikka on lammen keskivaiheilla pienessä niemekkeessä. Nuotiota ei nyt saa viritellä koska metsäpalovaroitus on voimassa.

Polarisaatiosuodin avaa näkymän veden alle.

Oulangankönkään yläpuolella olevalta "parvekkeelta" näkee hyvin jokiuoman.

Noustaan taas portaita vielä ylemmäs. Korkeimmalta kohti pudotus alas veden pintaan on noin viisikymmentä metriä.

Välillä laskeudutaan kurun pohjalle ja sitten taas ylös...

...Pikkukönkään yläpuolelle. Vettä on joessa aika vähän vuodenaikaan nähden.

Tätä kiveä olen kuvannut ennenkin.

Tunnistamattomaksi jäänyt heinäkasvi. Kasvin varressa on useita valkeita "kukkia".

Pystysuoran kalliopahdan peittää lapinvuokkokasvusto.

Harvinainen arnikki on levittäytynyt kanjonin ylle kurkottavalle kalliohyllylle. Se on kääntänyt kukkansa terälehdet kohti kanjonia.

Arnikki hämmästyttää näyttävyydellään. Miten ihmeessä karusta kalliosta voi nousta noin komea kukka. Varrella on korkeutta noin kolmekymmentä senttiä ja kukan halkaisija on viitisen senttiä. Kuin pieni auringonkukka.

Savilammen majalta kuljetaan vähän matkaa Karhunkierroksen Hautajärvelle vievää polkua. Majalta parkkipaikalle, eli polun alkuun on vajaa kaksi kilometriä. Reipas kulkija varmaan kävelee tämän kierroksen pariin-kolmeen tuntiin. Me tarvitsimme puoli päivää kaikkine pysähdyksineen.

Tämä puro laskee Savilampeen