keskiviikko 29. toukokuuta 2019

Alkukesää Oulangalla

Perinteinen Oulangan kevätretki siirtyi tänä keväänä toukokuun lopulle. Jännittyneenä odotin, mitä kukkia löytyy vai löytyykö vielä mitään. Vuodet ovat niin erilaisia ja lämpimän tuulahduksen jälkeen on ollut kosteaa ja kylmää.

Vielä tänä kesänä Liikasenvaarantiellä Käylän kylän ja kansallispuiston rajan välillä on tietyöt käynnissä ja nopeusrajoitus 30-50 km/h. Mutta syksystä alkaen voi Oulangalle huristella leveää ja päällystettyä tietä, on sitä odotettukin.

Ensimmäisenä polun varrella tervehtii näsiä. Syvemmällä metsässä näsiän kukinta on parhaimmillaan, mutta aurinkoisella rinteellä se alkaa olla jo ohi.




Punahuulinen sianpuolukka löytyy etelänpuolen kalliopahdalta.


Viherraunioinen piilottelee kallion kolossa


Olen huono tunnistamaan orvokkeja, mutta arvelen tämän olevan hietaorvokki.


Tämän kukan näkemistä odotin ja jännitin. Ensimmäiset neidonkengät ovat jo ehtineet kukkaan.






Toinen odotettu kukkija on lapinvuokko. Nyt löytyi vasta muutama auki oleva kukka.


Oulangalla käydessä on kuljettava myös Kiutakönkään rantoja, ihaillen kuohuvaa koskea ja kuunnellen sen pauhua. Suurin tulva on jo ohi, mutta vielä virtaa runsaasti vettä jokiuomassa.


























lauantai 25. toukokuuta 2019

Kesä alkutekijöissään

Olin muutaman päivän Pohjois-Sallassa Naruskajoen varrella kevään tuloa seuraamassa. Luulin osuvani paikalle kevättulvan aikaan, mutta tulva olikin jo ohi ja joki virtasi uomassaan. Muuten kesän tulo ei ole paljoa edistynyt. Joen rannan koivuissa ei vielä näkynyt yhtään vihreää, lähemmin tarkasteltuna sentään pieniä hiirenkorvia. Mutta linnut olivat paikalla ja ihana konsertti kuultavana. Toivoin kovasti näkeväni sinirinnan, mutta tällä kertaa ei onnistanut. Sen sijaan näin pari kertaa taviokuurnapariskunnan. Taivaanvuohen ääntelyäkin kuului.


Suoltioivan laella on vielä lumilaikkuja, samoin metsän varjoisilla rinteillä. Harjun syvissä supissa voisi vielä laskea pulkkamäkeä.






Nyt on mukava kulkea metsässä kun ötökät eivät vielä kiusaa. Harjun viertä seuraileva puro on sorapohjainen. Mutkitellen se virtaa kohti Naruskajokea ja putoaa lopuksi moniportaisena harjun jyrkkää rinnettä.


Kultahiekkaa purossa





Yöt ovat olleet kylmiä. Aamulla pihalle jääneessä vesisangossa oli kolmen millin jääkerros. Ja jokirannassa jääriitettä.







Vielä puolenpäivän aikaan on purolla jääpuikkoja.







Mutta aurinko sentään lämmittää ja hävittää kohta loputkin menneen talven lumet.


Naruskajoen Rovakaltiokoski








Mutta kylmyydestä huolimatta löytyy elämää. Rentukka yrittää puskea pintaan virtaavasta purovedestä.




Ja kun oikein tarkkaan katsoo, niin löytää kukkivia variksenmarjoja. Kukka on niin pieni, että täytyy kumartua lähelle sen nähdäkseen.






Harjun kivikoista löytyy hienoja karttakiviä


Lähtöaamuna, kuin hyvästiksi ja lupaukseksi kesän tulosta Lappiin, huomasin pihakoivun latvassa vihreää.


Teerikin löytää syötävää koivujen latvoista.


Nämä heinäpäät kuvasin Salla-Savukoski-tien varrelta. Olen joskus muistanut mätästävän heinän oikean nimen, mutta paremmin on mieleen jäänyt nimitys pökköpääheinä. (lisäys: kyseessä on joko tupassara tai mätässara)


Täältä löytyy muutama kokeilukuva variksenmarjoista iltavalossa: Variksenmarjat

maanantai 20. toukokuuta 2019

Kasviretki Jynkänniemeen

Lämpöinen tuulahdus sai lehtipuiden lehdet kasvuun ja kukat puhkeamaan. Oli aika varustautua kesän ensimmäiselle kasviretkelle, kohteena Jynkänniemi, minulle uusi sulan maan kohde. Talvella olin siellä kulkenut lumikengillä. Karttaa katsoen Jynkänniemi on lähes joka puolelta kaupungin ympäröimä. Lännessä on Jynkän kaupunginosa, pohjoisessa Haapaniemi, eli lähes kaupungin keskusta, idässä Saaristokaupungin Lehtoniemi ja etelässä Jynkänvuoren takana myös Saaristokaupungin asutusta. Mutta kulkiessa polkua hämyisessä kuusikossa, vain liikenteen vaimeat äänet muistuttavat kaupungin läheisyydestä.




Aurinko pilkahtelee puiden välistä. Kontrastinen ympäristö innostaa kameraleikkeihin, heilauttelemaan kameraa valotuksen aikana.




Ketunleivän kukat pilkuttavat metsänpohjaa.


Saniainen on kauneimmillaan kun sen lehdenkärjet ovat  rullalla.


Vaivasen lampeen laskevan puron varrelta löytyy rentukoita. Onkohan lampi saanut nimensä kokonsa vuoksi. Se on noin parin hehtaarin kokoinen.


Sudenmarja kasvattaa ensin lehdet. Nuppuja ei vielä näkynyt.


Oravanmarjan lehdet kurkottavat valoa kohti kuusten juurelta.


Kuopion kuusikoissa viihtyy lehtokuusama. Nimensä mukaisesti lehtokuusama on lehtokasvi, vaikka sen kuusivaltaisesta kasvuympäristöstä ei heti lehtomaisuus tule mieleen.


Löysin ensimmäiset aukiolevat lehtokuusaman kukat tienvarren aurinkoiselta paikalta.


Jynkänniemen kaakkoiskulmalla on kalliorantaa ja männikköä.




Kielot kohdevalossa


Lämpimän vaikutuksesta tuomen kukat avautuivat hetkessä.


Jynkänniemen tyvessä on Ruukinrannan puisto. Näkymä venerannalta Jynkänlahden takana kohoavalle Jynkänvuorelle.









Lemmikit yllättivät. En osannut odottaa niidenkin jo ehtineen kukkaan.


Kesän ensimmäinen havainto myös puna-ailakista.




Valkovuokko ei luonnostaan kasva Kuopiossa, mutta on sinivuokon tavoin levinnyt puutarhoista metsiin ja teiden varsille.


Lopuksi hyppäys Jynkästä Pirttiniemeen. Pirttinimen kärkeen on valmistumassa uusi grillikatos ja uimaranta. Näkymät Etelä-Kallavedelle on mahtavat.