maanantai 20. toukokuuta 2019

Kasviretki Jynkänniemeen

Lämpöinen tuulahdus sai lehtipuiden lehdet kasvuun ja kukat puhkeamaan. Oli aika varustautua kesän ensimmäiselle kasviretkelle, kohteena Jynkänniemi, minulle uusi sulan maan kohde. Talvella olin siellä kulkenut lumikengillä. Karttaa katsoen Jynkänniemi on lähes joka puolelta kaupungin ympäröimä. Lännessä on Jynkän kaupunginosa, pohjoisessa Haapaniemi, eli lähes kaupungin keskusta, idässä Saaristokaupungin Lehtoniemi ja etelässä Jynkänvuoren takana myös Saaristokaupungin asutusta. Mutta kulkiessa polkua hämyisessä kuusikossa, vain liikenteen vaimeat äänet muistuttavat kaupungin läheisyydestä.




Aurinko pilkahtelee puiden välistä. Kontrastinen ympäristö innostaa kameraleikkeihin, heilauttelemaan kameraa valotuksen aikana.




Ketunleivän kukat pilkuttavat metsänpohjaa.


Saniainen on kauneimmillaan kun sen lehdenkärjet ovat  rullalla.


Vaivasen lampeen laskevan puron varrelta löytyy rentukoita. Onkohan lampi saanut nimensä kokonsa vuoksi. Se on noin parin hehtaarin kokoinen.


Sudenmarja kasvattaa ensin lehdet. Nuppuja ei vielä näkynyt.


Oravanmarjan lehdet kurkottavat valoa kohti kuusten juurelta.


Kuopion kuusikoissa viihtyy lehtokuusama. Nimensä mukaisesti lehtokuusama on lehtokasvi, vaikka sen kuusivaltaisesta kasvuympäristöstä ei heti lehtomaisuus tule mieleen.


Löysin ensimmäiset aukiolevat lehtokuusaman kukat tienvarren aurinkoiselta paikalta.


Jynkänniemen kaakkoiskulmalla on kalliorantaa ja männikköä.




Kielot kohdevalossa


Lämpimän vaikutuksesta tuomen kukat avautuivat hetkessä.


Jynkänniemen tyvessä on Ruukinrannan puisto. Näkymä venerannalta Jynkänlahden takana kohoavalle Jynkänvuorelle.









Lemmikit yllättivät. En osannut odottaa niidenkin jo ehtineen kukkaan.


Kesän ensimmäinen havainto myös puna-ailakista.




Valkovuokko ei luonnostaan kasva Kuopiossa, mutta on sinivuokon tavoin levinnyt puutarhoista metsiin ja teiden varsille.


Lopuksi hyppäys Jynkästä Pirttiniemeen. Pirttinimen kärkeen on valmistumassa uusi grillikatos ja uimaranta. Näkymät Etelä-Kallavedelle on mahtavat.



12 kommenttia:

  1. Kukat ovat kauniita, mutta näkyikö Jynkänniemessä punkkeja? Kuulin joskus, että siellä niitä olisi runsaasti, vaikka en itse muistakaan nähneeni. Omalta retkeltäni (toisaalla) lahkeisiin tarttui muutamassa minuutissa viisi puutiaista, joten asia on taas vähän tapetilla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajatus punkeista tuli kyllä mieleen. Jalassa oli matalavartiset maastolenkkarit, tosin housunlahje suojasi, samoin sukat. Ei tarttuneet mukaan tällä kertaa.

      Poista
  2. Lemmikit ovat niin herkän kauniin sinisiä. Kielotkin jo pitkällä, kohta nuput nousevat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se ihme miten nopeasti nuo pienet lemmikitkin ehtivät kukkaan vaikka ei ole pitkä aika kun maa oli vielä jäässä.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Mukava kävelysää, ei liian kuuma, eikä vielä hyttysiä kiusaamassa.

      Poista
  4. Kaunista. Tuo kuvan reunojen sumumaisuus tekee kuvista vieläkin kauniimpia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeilin ensimmäistä kertaa vaseliinisuodinta. Levitetään ohut kerros vaseliinia erillisen suotimen päälle. (ei tietenkään objektiivin lasipinnalle)

      Poista
  5. Imágenes primaverales de una gran belleza.
    Un Saludo,

    VastaaPoista
  6. Olen jo käynyt useaan kertaan ihailemassa tämänkertaisten kuviesi valoefektejä. Ne kertovat, miten oleellista metsäluonnossa on valo ja maisemassa vesi. Kiitos, Seita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valo ja vesi ovat molemmat tärkeitä elementtejä kuvissa. Kiitos.

      Poista