torstai 13. kesäkuuta 2013

Kesäyö

Säätiedotus lupasi hallayötä. Kylmältä tuntuukin, kun vähän jälkeen puolen yön laittaudun kesäyön kierrokselle. Vaatetus on talvinen; lämpökerrasto, fleecepaita, päällimmäiseksi topattu maastopuku ja lisäksi pipo ja käsineet. Auton lämpömittari kertoo, että pakkasen puolella ollaan muutaman asteen verran.

Vähintään kerran kesässä olen viettänyt yötöntä yötä. Yötön se nyt on ihan sananmukaisesti. Kuusamon korkeuksilla aurinko ei laske vähään aikaan. Niin matalalla aurinko kuitenkin on, että alavilla paikoilla sen olemassaolosta kertoo vain kajo taivaalla. Vasta kello kahden jälkeen se alkaa kiivetä metsän reunan takaa näkyviin.






Joutsenen laulu kuuluu sumun keskeltä. Ääni lähenee ja tajuan, että se on tulossa suoraan kohti. Manaan mielessäni kamerassa kiinni olevaa objektiivia. Nyt olisi ollut pitemmän putken paikka. Säätöjäkään en ehdi miettiä, kun linnun laskutelineet ovat jo alhaalla ja se sujahtaa veden pinnalle noin parinkymmen metrin päässä.



Vaikka olen ihan hiljaa ja liikkumatta, niin hetken kuluttua joutsen vaistoaa olemassaoloni ja nousee lentoon.

Lisää kohtaamisia seuraa. Kaislikossa suhisee ja sieltä uidaan minua kohti. Piisami tulee muutaman metrin päähän ennen kuin sukeltaa kiireesti piiloon.



Katselen auringon ja sumun näytelmää siihen saakka kunnes sumupilvet häipyvät ja kesäyö vaihtuu aamuksi.

















20 kommenttia:

  1. Henkeäsalpaavia kuvia... Kauneuden ja hiljaisuuden lisäksi huomaan ajattelevani "onkohan seita tuolla yksin...?" Itse en ole vielä niin rohkea että yöllä uskaltautuisin metsään yksikseni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksinhän minä. Ei näihin hulluihin yöretkiin henno muita raahata. Vielä ei ole tarvinnut pelätä.

      Poista
    2. Joskus mieki vielä teen tuommosen retken :)

      Poista
  2. Pidättelen hengitystänikin, kun katselen kuviasi. Tuossa kesäyössä on todellakin taikaa ja en arvaisi liikkua yhtään, ettei lumous rikkoudu. Aivan upea kokemus ja tunnelma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri kokemuksen ja tunnelman vuoksi on aina joskus lähdettävä yön kulkijaksi.

      Poista
  3. Niin upeat kuvat jälleen! Kiitos!

    VastaaPoista
  4. Tämän hiljaisuuden ja jopa viileydenkin ihan aistii näistä kuvistasi!
    Tuon saman haluaisin kokea!
    Kiitos näistä kuvista ja tunnelmista!
    Ovatko hillat miten arkoja pakkaselle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saattaa olla että hillankukinta kärsi pakkasyöstä. Osa oli kuitenkin jo ehtinyt kukkia.

      Poista
  5. Niin seesteistä, hiljaisuus läsnä jokaisessa kuvassa. Voimaanttavia kuvia.

    VastaaPoista
  6. Tämähän veti sanattomaksi. Olet jaksanut valvoa yön ja vielä pitää pakkasta. Niinhän siinä kävi että kaikki on paleltunut pihass. -2, on ollut meillä tuona yönä. En tiedä sitten miten marjojen on käynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoja pakkaslukemia täälläkin. Suolla sammalikko oli kohmeessa ja katoilla huurretta.

      Poista
  7. Läikehtii somasti, niin on lumoavaa luonnon tunnelmaa kuvissasi.
    Kyllä kannattaa valvoa.

    VastaaPoista
  8. Kesällä ei malttaisi nukkua ollenkaan, ei ainakin öisin eikä aamuisin eikä iltaisin. Päivällä vähän. Sun kuvat todistaa sen taas.

    VastaaPoista
  9. Liplatus ja Lillin perhe, siinä se ongelma onkin kun ei ole oikein aikaa nukkua. No, onneksi tulee välillä sadepäiviä.

    VastaaPoista
  10. Seikkaillen löysin tänne ja täällähän onkin mitä upeimpia kuvia!

    VastaaPoista