Vuosi 2019 alkoi lumikenkäretkellä Valtavaaralle. Viime syksynä näin Valtavaaran rinteessä parimetrisiä paaluja keskellä metsää. Lähdin seuraamaan paaluja ja löysin viittoja joista selvisi, että talviretkeilijöitä varten on merkitty maastoon uusi kävely/lumikenkäreitti. Uudenvuodenpäivän jälkeisenä aamuna lähdin Valtavaaralle uutta reittiä sen aloituspisteestä Saaruan parkkipaikalta. Lumikengät otin mukaan, mutta hyvin pian totesin ne tarpeettomiksi metsäisessä maastossa. Jostain syystä lumikuurot ovat kiertäneet Rukan seudun, ja tällä hetkellä täällä on lunta vain parikymmentä senttiä.
Noin puolen kilometrin jälkeen polku haarautuu. Oikeanpuoleinen ura vie Valtavaaralle ja vasempi reitti kuljettaa Saaruan kukkuloille ja takaisin lähtöpaikkaan. Saaruan reitti on noin pari kilometriä pitkä. Minä lähden nousemaan Valtavaaralle menevää uraa.
Ei tarvitse nousta kovin paljon kun nousevan päivän valo jo heijastuu viereisestä kalliorinteestä ja puiden latvoista. Tässä kohden on melko jyrkkää, noin kolmensadan metrin matkalla noustaan 60 metriä. Jos lumikengistä ei ole hyötyä, niin sauvoista on.
Vilkaisu taaksepäin. Rukan laskettelurinteet eivät ole kaukana.
Rinteen laella polku haarautuu taas. Vasemmalle ei ole viittaa, mutta tiedän reitin johtavan Valtavaaran lammen laavulle. Viitta ohjaa oikealle, Valtavaaran kodan suuntaan ja sinne lähden menemään. (lisäys 15.3.2019 tähän viittaan on myöhemmin lisätty laavun suuntaan osoittava nuoli)
Valtavaaran rinteissä on pieniä soita. Lumikenkäreitti kuljettaa kahden kauniin rinnesuon poikki.
Suon laidalta avautuu näkymä kohti Valtavaaran lakea. Palovartijan majakin näkyy pienenä pisteenä vaaran päällä.
Polku kiemurtelee lumisten puiden keskellä. Voi ihme tätä talvisen luonnon kauneutta!
Halkoliiterin nurkalta tullaan kodan pihalle. Tänä aamuna jäljistä päätellen liikkeellä ovat olleet vain jänikset. Latua Valtavaaralle ei vielä ole ajettu.
Ylempänä rinteessä laitan taas lumikengät jalkaan. Tuuli on kasannut avonaisille paikoin lunta niin, että jalka uppoaa polvea myöten.
Tänään auringonnousu jää pilvikerroksen taakse piiloon. Teemukillisen jälkeen lähden laskeutumaan alas kohti Valtavaaran lampea. Nyt alkaa polulla olla muitakin, enimmäkseen ulkomaalaisia puheesta päätellen.
Olin aikonut tehdä tulet lammen laavulla, mutta tällä kertaa se ei onnistu koska puuvarasto on tyhjä. Huonon lumitilanteen vuoksi ei puuhuolto ole varmaan pystynyt toimittamaan polttopuita.
Kynttiläkuuset reunustavat Valtavaaran lampea.
Polku nousee lammelta ylös tasanteelle, jossa se yhyttää alhaalta tulevan reitin. Loppumatka kuljetaan siis tuloreittiä. Halutessaan matkaa voi jatkaa kääntymällä rinteen alla Saaruan reitille. Valtavaaran reitin pituus on opastaulun mukaan 5,3 kilometriä. (ks. kartta jutun lopussa).
Kauniita kuvia ja komeita talvimaisemia :) Kyllä tuolla kelpaa kävellä.
VastaaPoistaMaisema on aina vähän erilainen säätilasta ja vuorokauden ajasta riippuen. Nyt oli sinisen valon aika.
PoistaSykähdyttäviä kuvia. Menen aina sanattomaksi näitä sinun maisemiasi ihaillessa.
VastaaPoistaHyvää alkanutta vuotta ja lisää hienoja kuvausreissuja.
Kiitos Risa. Nyt löytyi uusia kuvakulmia tutussa kohteessa, koska reitti kulkee vähän eri paikasta.
PoistaTuo sininen talvinen maisema on niin upea! Ei voita laskettelurinteen hälinä ja valot sitä.
VastaaPoistaHyvää vuoden jatkoa sinulle kuvausretkillesi!
Ero Rukan rinteiden hulinan ja Valtavaaran hiljaisuuden välillä on iso. Onneksi Valtavaara on suojelualuetta.
PoistaHieno valo, kauniit maisemat ja rauha! Kyllä noissa maisemissa mieli lepää! Upeita kuvia!
VastaaPoistaHyvää alkanutta vuotta!
Sydäntalven valo on ihan erityinen. Kiitos.
PoistaUpeita sinisen hetken kuvia!
VastaaPoistaHyviä kuvausretkiä tällekin vuodelle!
Kiitos Sirpa
PoistaJestas, taidat olla aika rautaisessa kunnossa kun patikoit tuollaisia matkoja! Hienot maisemat!
VastaaPoistaNyt oli helppo kulkea, koska ei upottanut. On mielenkiintoista nähdä pysyykö polku kuljettuna läpi talven.
Poistahienot maisemat, vaikka lunta onkin "vain" vähän. Siispä täälläkin tuntuu olevan varmaan kaksinkertaisesti tuohon nähden.
VastaaPoistaKiva, että siellä on kävelijöille omia reittejä. Täällä on kävelijöillä talvisin ongelmana, ettei voi kävellä kuin aina samoja kirkonkylän aurattuja teitä. Laduille ei saa mennä kävellen, eikä moottorikelkkareititkään ole kävelyä varten, vaikka itse kyllä kävelen usein sellaisilla. Niistä vain joutuu aina välillä pomppimaan sivuun syvälle lumeen kelkan tullessa. Pitääpä ehdottaa jollekin taholle kävelijöille omia reittejä. Ongelmana vain saattaapi olla, että täällä ei ole tarpeeksi ehkä talvituristeja kulkemaan niitä reittejä.
Rukalla on tähän saakka ollut Pyhävaaran reitti lumikenkäilijöille ja kävelijöille. Hyvä, että saatiin samanlainen Valtavaarallekin.
PoistaToivottavasti talvikävelyreittien ylläpito laajenee. Käyttäjiä olisi varmasti.
Voi, itku! Noita värejä!
VastaaPoistaJuuri värien vuoksi pidän kovin tästä pimeän ajasta. Vähäinen valo on kaunista ja värikästä.
PoistaMoi seita! Hienoja sinisen sävyjä. Kuinkahan paljon tuo talvireitti poikkeaa vastaavasta kesäisestä?
VastaaPoistat.Tiina
Kodalta Valtavaaran lammen laavulle kulkee kesäreittiä. Ja lyhyemmällä Saaruan reitillä kukkuloiden kohdalla. Muuten on ihan uutta uraa.
PoistaRetkeilyreitti on vallan upea ja niin lähellä laskettelukeskusta. Upeat tykkylumet ja kynttiläkuuset ja tuo valo ja värit! Onkin suuri ihme, että laskettelurinteen vetävät väkeä enemmän kuin tuo upea luonto!
VastaaPoistaOikein ihanaa ja upeita luontokokemuksia täynnä olevaa uutta vuotta!
Tosiaan reitille pääsee helposti. Ja vaikka ei olisi autoakaan, niin myös eturinteiden puolelta pääsee gondolihissillä.
PoistaSinisiä hetkiä. Upeita maisemia ja kuvia.
VastaaPoistaKeskitalvella tuo sininen hetki kestää pitkään.
PoistaKauniita talven maisemia! Tuollaista reittiä on ilo kulkea, mutta kyllä kuntokin pitää olla kohdillaan. Kiitos taas kerran, että otit meidät mukaan kuvamatkalle:)
VastaaPoistaVoin suositella peruskuntoisellekin, ei hoppua ja taukoja väliin. Ja paluumatkahan on yhtä alamäkeä.
PoistaTalviaamu. Sinistä utuhämärää...
VastaaPoistaTätä pohjoisen talvi on parhaimmillaan.
Poistamaisemat kuin sadusta! Hyvää uutta vuotta!
VastaaPoistaSadussa tunsin taas kulkevani, hiljaisuudessa yksin.
PoistaKiitos Suvi.
VastaaPoista