torstai 31. tammikuuta 2019

Kuu ja aurinko Valtavaaran talvireitillä

Aamuhämärässä Vuosselin parkkipaikalla tuntuu kylmältä. On niitä talvipäiviä kun pakkasen lisäksi jäätävä viima tekee sään viileämmän tuntuiseksi mitä mittari näyttää.  Lämpötilassa on suuria eroja paikallisestikin. Kuusamon lentoaseman mittarilukemat aamukahdeksalta ovat olleet kolmenkympin tienoilla, täällä ylämaissa Vuosselissa on vähän yli kaksikymmentä pakkasastetta. Kerroksia on puettu päälle, jaloissa on lämpimät kengät ja käsissä villalapaset. Näissä varusteissa uskon tarkenevani Valtavaaran talvireittiä kulkiessa.

Kuu on juuri painautumassa tunturirinteen taakse. Näyttää kuin puun latvaan kiiveten sitä voisi koskettaa.




Valtavaaran kuusten suojassa ei tunnu tuuli, eikä muutenkaan tule kylmä. On vain pidettävä huoli, että ei hikoile kovin paljon ylös noustessa. Paras edetä rauhallisesti vaikka mielisi ehtiä vaaran näköalapaikoille päivän valkenemista katsomaan.

Ensimmäisen kukkulan laella en käänny nuolen osoittamaan suuntaan, vaan lähden kohti Valtavaaranlampea ja siitä edelleen loivasti ylös nousevaa harjannetta vaaran laelle.


Vaikka polulle lähtiessä kuu paistoi pilvettömältä länsitaivaalta, oli idän suunnalla paksu pilvikerros. Siksi hämmästyn, kun kun ehdin pienelle aukealle ennen viimeistä jyrkkää nousua ja vilkaisen auringonnousun suuntaan. Aurinko on päässyt yllättämään.


Jos yllätti aurinko, niin yllättää myös tuuli. Kun suojaavia puita ei ole, niin auringon suunnasta puhaltava tuuli ja tuulen mukana lentävä pistelevä pakkaslumi kiusaavat kuvausyrityksiäni. Lapaskädessä ei kameran säätäminen onnistu, joten kädet on ihan kohmeessa kun olen saanut objektiivin vaihdetuksi ja säädöt kohdalleen. Seuraavaksi on pyyhittävä vettä valuvat silmät ja puhdistettava jäätyneet silmälasit.


Tykkypuiden takaa löytyy sen verran tuulensuojaa, että saan tarkennettua muutamia kuvia maisemasta, joka vaihtuu koko ajan sen mukaan miten pilvet peittävät aurinkoa.




Pilvikerroksen läpi tuleva valo värittää vaaran pohjoispuolen tykkypuita.


Viivähdän sen aikaan tuvassa, että saan silmälasit sulateltua. Sitten taas tuulta päin.




Leveähelmaisten tykkypuiden juurelta löytyy jälleen suojaisa paikka katsella taivaan värien vaihtumista.




Vaaran avoimella laella lumi on kovettunut niin tiiviiksi, että se kantaa kulkijan. Käyn jyrkänteen laidalla kurkistamassa rotkoon jonne auringonsäteetkin ovat löytäneet.








Ei tarvitse laskeutua kovin paljon alaspäin kun pääsen suojaisalle tykkymetsän polulle. Nyt on edessä lähes pelkkää alamäkeä aina Vuosselin parkkipaikalle saakka.








12 kommenttia:

  1. Jos vielä luvatut 20 cm tulee lunta, niin alkaa meilläkin jo näyttämään vähän tuollaiselta! Mies tiputteli jo tänään pihapuista lunta kun kuulemma linnut eivät mahdu oksistossa olemaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa olla niin, että Pohjois-Suomessa on vähemmän lunta kuin siellä etelämmässä. Outo tilanne.

      Poista
  2. Kuvissakin näyttää kylmältä. Mutta on tuo kuu kaunis, hyvin olet sen kuvannut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuulta ja viimaa ei vain saa näkymään kuvissa :)

      Poista
  3. Mahtavat värisävyt! Pakkasta on varmaan ollut paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakkanen vaihtelee paikallisesti paljon. Ja korkeusasema vaikuttaa myös. Esimerkiksi eilen aamulla Rukalla mittari näytti 15 pakkasastetta ja Kuusamon keskustassa oli 32 astetta pakkasta.

      Poista
  4. Kauniita talvisia kuvia ja mikä kuu :) Ihana tuo täysin kuurassa oleva mökki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talven edetessä kuura mökin seinillä vain lisääntyy. Nyt vielä erottuu ikkunat, mutta monesti ikkunatkin ovat paksun jään ja huurteen peitossa.

      Poista
  5. Voi hyvä tavaton, miten tykkään tästä vuodenajasta, kuvasi sen osaavat kertoa täydellisesti. Talven värit, lumiset maisemat, tykkypuut.
    Kuten sinä, tykkään talvireiteistäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se hyvä, että meillä edelleen on oikea talvi, lunta, pakkasta, tykkyä ja värikästä valoa.

      Poista