Pinkkiä, lilaa ja kullankeltaista

Kulunut tammikuu on ollut täällä Koillismaalla todellista valon juhlaa. Silloin kun aurinko vähänkin näyttäytyy, ihmeellinen valo värittää maisemaa. Valon väri on aina vähän erilaista riippuen pilvien määrästä ja niiden sijainnista taivaalla. Vielä aamun hämärässä ei voi tietää mitä päivä tarjoaa. Joskus maisema on päivän valjetessa kauttaaltaan lilan värinen, jokus vaaleanpunainen tai kullankeltainen.

Eräänä aamuna kallion laelle kiivetessä minulla oli seuraa. Näytti siltä, että vierelläni kulkee reppuselkäinen hiippalakkimies.

Nousevan auringon kajo yritti puskea ohuen pilvikerroksen läpi.

Aurinko ei päässyt paistamaan suoraan pilvikerroksen läpi, mutta keltainen valojuova kertoi sen sijainnin.

Maailma on kaunis.

Kymmenen pystykuvan panoraama. (klikkaa kuva isommaksi)

Toinen aamu ja vähän erilainen värimaailma. Taivaalla oli nyt myös sinistä ja kullankeltaista. Notkopaikkoihin oli levittynyt pakkasusvaa.

Sitten alkoi tuulla. Pilvet hajosivat ja alkoivat liikkua.

Auringon noustessa ylemmäs lilanpunainen valo muuttui kullanväriseksi.

Valtavaara talvipäivän valossa.

Sitten paksu pilvikerros alkoi levitä koko taivaankannelle.

Lopulta jäljellä oli vain pieni aukko josta tuli kohdevaloa.