Neidonkengät ja Rukan kukat

Koillismaan kesä tulee rytinällä. Lähdimme Kuusamosta 28.5. Silloin mökin ikkunan alla oli lumikinos ja koivut lehdettömiä. Pari viikkoa myöhemmin koivuissa on isot lehdet ja mustikka kukkii. Myös monet muut kevään kukat ovat ehtineet parhaimpaan kukintaansa.

Kuvasin ensimmäiset neidonkengät toukokuun 26. päivä Oulangan huipputulvan aikaan aurinkoisella rinteellä. Silloin monet neidonkenkäpaikat olivat vielä lumen alla. Juuri nyt neidonkenkien kukinta on hehkeimmillään.  Ja tuntuu siltä, että tänä kesänä ne kukkivat erityisen runsaasti.

Tämä neidonkenkäryhmä kukki ihan keskellä metsäpolkua. Laitoin kukkien suojaksi maasta löytyneen paksun puunoksan. Neidonkenkä on pieni, joten kaikki eivät välttämättä edes huomaa sitä kulkiessaan. Oksaa väistäessä ei vahingossa astu neidonkenkien päälle.

Rukan korkeudella on nyt alkanyt yötön yö. Aurinko laskee seuraavan kerran heinäkuun 4. päivä.  Nousin iltayön valossa Juhannuskalliolle. Rukan varjoisista notkoista löytyy vielä hieman lunta.

Sieliköt! Joka kesä odotan niiden punaisten nuppineulanpäänkokoisten nuppujen aukeamista. Sielikön kauneuden nähdäkseen on kumarruttava syvään. Läheltä tarkasteltuna sielikön kukka muistuttaa atsalean kukkaa. On ihmeellistä, että sielikön juuristo saattaa olla jopa kuudenkymmenen vuoden ikäinen. Siksi on surullista, että yleistynyt maastopyöräily tuhoaa sielikkökasvustoja. Siitä on esimerkkejä Juhannuskalliollakin. Onneksi sielikköä kasvaa myös kalliohyllyillä ja puiden juurilla. Siellä ne ovat suojassa tallaamiselta. Toinen sielikön uhka on ilmaston lämpeneminen. Tunturikasvina se on Kuusamossa levinneisyysalueensa eteläisimmässä osassa.

Auringonpuolen kalliolla sianpuolukkakin on ehtinyt kukkimaan. Kukassa on paljon samaa kuin riekonmarjan kukassa. Lehdet ovat erilaiset.

Mustikankukka kesäyön valossa

Maastoutuja tunturikoivun lehdellä

Viime kesäiset riekonmarjanlehdet ovat ruskeita, mutta uudet lehdet ovat jo ehtineet kasvaa. Paikoin riekonmarjan näkee kukkivan pelkästään vanhojen ruskeiden lehtien keskellä.

Vaikka tunnen aika paljon kasveja, niin samaa ei voi sanoa sammaltuntemuksestani. Joku lukuisista karhunsammallajeista tässä on.

Pahtarikko on yleisin Käsivarressa, Tunturi-Lapissa ja Koillismaalla. Harvoja esiintymiä on myös Pohjois-Karjalassa ja Savossa. Kun kerran on löytänyt pahtarikkokasvuston, niin samaan paikkaan kannattaa mennä myös tulevina vuosina. Tämä kasvusto on ihan Rukan pääväylän varrella, mutta ovelasti suojassa kalliokielekkeen päällä, joten saa kasvaa rauhassa.

Sielikön tavoin kurjenkanerva on pohjoisten tunturien kasvi ja Kuusamo on eteläisimpiä paikkoja jossa sitä esiintyy. Kurjenkanerva muistuttaa kasvustoltaan  paljon variksenmarjaa. Mutta kun ruukkumaiset kukat aukeavat ei voi erehtyä.

14.6. vietetään yhteispohjoismaista Luonnonkukkien päivää. Yleensä Suomessa on silloin järjestetty kasviretkiä useilla paikkakunnilla, sattuneesta syystä tämä vuosi jää väliin. Mutta voihan sitä lähteä omatoimiselle luonnonkukkaretkelle.