lauantai 11. tammikuuta 2020

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä

Hiihtoretkellä Pyhävaaralle muistelin Eino Leinon hiihtäjärunon sanoja. Eipä tällä kertaa muita sanoja tarvitakaan:

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun hanki on hohtava alla,
kun taivas kirkasna kaareutuu –
mut hauskempi hiihtää, kun ruskavi puu,
tuul' ulvovi, polku on ummessa
ja tuisku on taivahalla.

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun ystävä häll' on myötä,
kun latu on aukaistu edessään –
mut parempi hiihdellä yksinään,
tiens' itse aukaista itselleen
ja yksin uhmata yötä.

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun tietty on matkan määrä,
kun liesi viittovi lämpöinen, –
mut sorjempi, uljaampi hiihtää sen,
joka outoja onnen vaiheita käy
eikä tiedä, miss' oikea, väärä.

Ja hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun riemu on rinnassansa,
kun toivo säihkyvi soihtuna yöss' –
mut käypä se laatuun hiihtää myös
hiki otsalla, suurissa suruissa
ja kuolema kupeellansa.

Eino Leino, Hiihtäjän virsiä vuodelta 1900

















































8 kommenttia:

  1. Hurmaavat tykkylumikuvat, kyllä näitä olisi ilo katsella täälläkin. Mutta mustaan maahan on tyydyttävä:) Onneksi on kuitenkin kuiva pakkaskeli. Eino Leinon runo sopi hienosti aiheeseen. Mukavia lumikelejä edelleenkin ja hyvää alkanutta vuotta sinne satujen ja seitojen maahan 💛

    VastaaPoista
  2. On nämä vaan niin upeita maisemakuvia lumimaasta.

    VastaaPoista
  3. Mahtava yhdistelmä, kun on lunta, valoa ja kauniita maisemia :-)

    VastaaPoista
  4. Leinon runo sopii erinomaisesti noihin kuviin.

    VastaaPoista
  5. Yhtään en ole vielä päässyt hiihtämään, vähän käy kateeksi tuollaiset talviolosuhteet.
    Upeat kuvat jälleen.

    VastaaPoista
  6. Kiitän kaikista kommenteista.

    VastaaPoista