Karhutunturin ruskaa

Ajan Kuusamosta kohti Sallaa. Välillä paistaa, välillä on ihan pilvistä. Tienvarret hehkuvat kaikissa ruskan värisävyissä. Sallan pohjoispuolella Kotalassa alkaa sataa. Tähänkö kariutuu suunnitelmani kiivetä Karhutunturiin. Sadepilvet ovat niin matalalla, että tunturista ei olisi minkäänlaisia näkymiä ympäristöön.

Ihme tapahtuu, Naruskan kylän kohdalla pilvet rakoilevat ja Karhutunturin laki näyttäytyy. Käännyn Naruskantieltä Karhutunturintielle ja jatkan viisi kilometriä kapeaa tietä, jossa on väisteltävä tienpinnasta hyökkääviä kiviä. Loppumatkan ajan bussin perässä! Parkkipaikalla bussista purkautuu kolmisenkymmentä leirikoululaista. Pakkailen rauhassa reppua ja odottelen että seurue ehtii lähteä edelläni.

Saderintama on siirtynyt kohti kaakkoa, mutta uutta pilveä näyttää tulevan pohjoisen suunnalta. Aurinkoaukossa tien varrella levittyvät juolukkamatot loistavat vesipisaroiden koristamina.

Muutama sata metriä kuljettuani pysähdyn lähteelle juomaan ja tankkaamaan pulloon kylmää ja raikasta lähdevettä. Jos aikoo keittää kahvit reitin puolessa välissä olevalla kodalla, on tästä otettava vesi mukaan, ylhäällä ei ole vesipaikkaa.

Karhutunturille kiipeäminen on helppoa hiekkatietä pitkin. Ylhäällä on puolustusvoimien tutka-asema ja siksi tietä tarvitaan. Nelivetoautoilijat voivat ajaa kodan luona olevalle puomille saakka.

Leirikoululaiset ovat valloittaneet kodan ja sen ympäristön, joten jatkan matkaa pysähtymättä kodalla. Siirryn pois tieltä ja lähden nousemaan tunturikoivikossa ylöspäin.

Ylempänä tunturin rinteellä pakkanen ei ole vielä pehmentänyt mustikoita. Ne ovat suuria ja hyvänmakuisia.

Mustikanvarpuruskaa, juolukkaruskaa ja keltaisia koivuja, niiden kontrastina harmaata kiveä ja katajaa. Karhutunturi on ruska-aikaan kauneimmillaan.

Riekonmarjaa Karhutunturilla on vain pieninä laikkuina, värikästä sekin.

Pilvien ja auringon vuorottelu antaa maisemalle dramaattisen vaikutelman.

Kuuden pystykuvan panoraama Karhutunturilta itään päin. (klikkaa kuvaa isommaksi)

Edellisestä käynnistäni Karhutunturilla on kulunut paljon aikaa. En muistanutkaan miten helppokulkuista maasto on.

Sieka-aapa on helppo tunnistaa sen keskellä olevasta lammesta.

Ylempänä, lähellä tunturin lakea, koivut ovat jo joutuneet luovuttamaan lehtensä syystuulille.

Iltapäivällä sää selkenee ja aurinko pääsee paistamaan tunturin rinteellekin.

Karhutunturi on suosittu käyntikohde. Kodassa on tulet, samoin kodan edustalla, eli kauniina syyspäivänä pääsee melko varmasti valmiille tulille.