perjantai 21. syyskuuta 2018

Lyngstuvan

Aamu on pilvinen, mutta idästä kajastaa selkeää taivasta. Lähden kävelemään rannan tuntumassa kulkevaa kylätietä pitkin kohti kuvassa tummana ja matalana erottuvaa niemenkärkeä. Siellä on Lyngenin pohjoisin paikka Lyngstuvan. Matkaa yhteen suuntaan on noin kolme kilometriä. Vierellä kohoaa Russelvfjellet,joka on 818 metriä meren pinnasta.


Muutama sata metriä ennen niemen kärkeä polku nousee ylös tasaiselle kannakselle. Oikealle jää Russefjellet ja meren puolella kohoaa pieni kukkula, jonka takana on Lyngstuvan.


Tasanteelle on kasattu kivistä "karsina", tuulensuojaksi varmaan. Siinä on myös vieraskirja.


Nousen meren puoleiselle kukkulalle. Alhaalla näkyy retkikohteeni, mutta vielä on monta kivilouhukkoa ylitettävänä ennen kuin sinne pääsen.




Aurinko on hetki sitten noussut vuorten takana.




Tuossahan se polku kulkee. Kivirakkaan on tasoitettu polku-uraa, joka erottuu kyllä kun tarkkaan katsoo.


Korkeat järkäleet peittävät näkymän niemen kärkeen ja merelle.


Muutaman kivikukkulan ylitettyäni olen perillä.


Oikea ajoitus, aurinko on juuri tullut esiin vuoren takaa.


Majakka ja tupa ovat vuodelta 1921, mutta Lyngstuvan on mainittu jo vuonna 1326 Norjan ja Venäjän verorajan läntisimpänä osana.










Tunnettuja nimiä majan vieraskirjassa.



Tupa on hyvin varusteltu. Opaskirjan mukaan siellä on mahdollista yöpyäkin.


Tuvan seinässä olevassa opastaulussa reitti on piirretty jatkumaan rannan tuntumassa niin, että se yhtyisi tuloreittiini kukkulan takana. Koetan etsiä polkua kivierämaasta, mutta en löydä kohtaa josta pääsisi kukkulan toiselle puolen.


Ei auta muu kuin palata tuvalle ja jatkaa samaa reittiä mitä tulin.


Paluumatkalla näenkin ylhäältä käsin kivistä tehdyn nuolen, joka ohjaa kulkemalleni reitille. Meren puolen polkua ei siis enää käytetä, vaikka tuvan opastaulu niin neuvookin.


Kun aamuhämärissä kuljin nopeasti yrittäessäni kiirehtiä niemen kärkeen auringonnousun aikaan, en ehtinyt havaitsemaan polun varren pieniä yksityiskohtia. Takaisin kävellessä on aikaa tarkastella tien varren ihmeitä. Rannalla on kultarikkoniitty, jossa kasvaa muitakin tunturikasveja kuten tunturikohokkia. Kultarikot olivat jo kukkineet, mutta muutama kukka vielä löytyi.


Rannalla on myös laavu ja tulipaikka. Paikalliset ajoivat tähän autolla, varmaan siksi, että saivat tuotua polttopuita mukanaan. Tulipaikalla ei nimittäin ollut polttopuita.


Loppumatkaan toivat jännitystä lampaat, joiden laitumen läpi tie kulki. Valkoisien lampaiden joukossa oli yksi isompi musta, joka tuijotti minua. En ehtinyt katsella sitä tarkemmin kun tuli mieleen, että jospa se on pässi. Mietinkin mihin suuntaan lähden juoksemaan karkuun. Jostain syystä lampaiden kuvaaminen ei käynyt mielessä.

14 kommenttia:

  1. Olisiko Lygnstuva suomeksi Rauhanmaja vai Lepotupa. Kivikkomaisema, tunturien siluetit ja vesi - niistä tulee levollinen olo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Google-kääntäjä sanoo, että lyngen on suomeksi kanerva. Rauhaisa paikka joka tapauksessa.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Näin on. Säidenhaltijakin oli puolellani tällä kertaa.

      Poista
  3. Kuin sadussa! Onpa upea paikka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ihme, että se on Lyngenin suosituimpia nähtävyyksiä.

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Hankaluutta oli vain viimeisten satojen metrien matkalla. Muuten oli ihan hyvää kylätietä.

      Poista
  5. Upeat maisemat!

    Selvästikin selvisit pässin ohi kunnossa - hienoa! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lyngeniin on varmasti vielä palattava. Niin paljon jäi näkemättä.

      Poista
  6. Kyllä pohjoisen luonto on lumoavaa! Kiitos jälleen kuvista ja tekstistä!

    VastaaPoista
  7. Kaunis paikka.
    Itsekin tuolla käyneenä, pakko kertoa tuosta toisesta reitistä, jonka
    alkua et majakalta löytänyt.
    Luulen sen johtuvan siitä, että polku kulkee tuon mainitsemasi kukkulan jyrkkää ja kivikkoista reunaa pitkin, eikä ihan ekana tule mieleen, että se polku voisi mennä siinä jyrkässä rinteessä.
    Kerroit, ettet ollut nähnyt nuolta maassa, menomatkasi aikana. Meille mieheni kanssa kävi samoin ja me kuljimme suoraan, kääntymättä rinnettä ylös, eli juurikin tuota toista, jo pois käytöstä olevaa reittiä pitkin.
    Maisemat siellä olivat kyllä todella hienot, mutta mitä pidemmälle sitä reittiä kuljimme, sitä hurjemmaksi se muuttui ja ainakin meille tuli fiilis, että ihan noin niinkuin oman turvallisuuden tähden on syytä palata takaisin päin.
    Paluumatkalla bongasimme vihdoinkin tuon kivistä kyhätyn nuolen maasta ja pääsimme huomattavasti turvallisemmin mielin perille majakalle.
    Huikean kaunis paikka, kuten sinunkin kuvistasi näkyy.
    Kiitos, oli mukava lukea sinun retkikertomuksesi Lyngnstuvaan:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistäsi. Olen varma, että en olisi uskaltanut kulkea tuota reittiä läpi. Menin majalta päin niin pitkälle kuin uskalsin, mutta sitten alkoi pelottaa ja käännyin takaisin. Varmaan turvallisuussyistä reitin ohjausta on muutettu.

      Poista
    2. Se on se terve itsesuojeluvaisto, jonka varassa toimit ja niin teimme mekin, toisesta suunnasta vain.
      Joskus on hyvä osata vain antaa periksi.

      Poista