lauantai 18. elokuuta 2018

Kultarikkoja Saanan juurella

Matkalla Norjaan meillä oli yhden yön pysähdys Kilpisjärvellä. Kilpisjärven sää ei tällä kertaa houkutellut pitempään viipymiseen, koska lämpötila oli viiden asteen paikkeilla ja sataa tihuutti. Minulla oli kuitenkin yksi toive Kilpisjärven varalle: nähdä kultarikkoja. Viime kesän Kilpisjärven matka sattui ajankohtaan jolloin kultarikkojen kukinta oli vasta alkamassa, nyt pelkona oli, että kukinta olisi jo mennyt ohi.

Lähden nousemaan Saanan rinnettä viitostien varren parkkipaikalta. Tien ja ylempänä rinteellä kulkevan retkeilypolun väliin jää alue, joka ei kuulu luonnonsuojelualueeseen ja siitä lähden oikaisemaan rinnettä suoraan ylös kohti Saanan juurta. Kesäaikaan luonnonsuojelualueella liikkuminen on kiellettyä muualla kuin poluilla. Tunturikoivikko on helppokulkuisempaa kuin odotin, sammalpohjaa eikä kiviäkään kovin paljon. Moottorikelkkauraa ylittäessä säikäytän kaksi riekkoa lentoon. Toinen käkättää moittivasti ohi lentäessään. Vähän ennen puurajaa rinne jyrkkenee ja muuttuu kivikkoisemmaksi, mutta puurajan saavutettuani maasto taas tasoittuu.


Mustat pilvet roikkuvat uhkaavana Kilpisjärven yllä.




Saana näyttää olevan jo ihan lähellä, mutta vielä on ylitettävä pieni kukkula ennenkuin pääsen Saanan juurella olevalle kosteikolle.


Pilvet kasaantuvat Mallatuntureiden päälle. Joko kohta sataa?


Miten onnelliseksi pienet keltaiset kukat voivat tehdä. Istuin pitkäksi aikaa ensimmäisen näkemäni kultarikkoryhmän viereen katselemaan kullankeltaista kukkaloistoa.


Paras kukinta on ollut varmaan viikko-pari sitten.


Kultarikkoa on myös oranssinkeltaisena.




Kilpisjärven päällä sataa jo. Varaudun kastumaan tällä retkellä.


Tuttavallinen poro tulee ihan lähietäisyydelle. Yleensä porot väistävät, tämä tuli parin metrin päähän ihmettelemään.


En ole koskaan ennen nähnyt näin paljon kultarikkoja.


Kostealla rinneniityllä on poroille mielestä syötävää.






Suurin ja kaunein kultarikkoryhmä kasvaa keskellä kivikkopohjaista puroa. Se on kuin istutettu siihen.




Sade siirtyy kauemmas ja kohta pilvien takaa näkyy kappale sinistä taivasta.




Tähtirikkoa olen löytänyt Saanalta vain muutamia. Tutulta paikalta löytyy jo kukintaansa lopetteleva tähtirikkoryhmä.




Rikkojen lisäksi Kilpisjärvi tarjosi vielä yhden luontoelämyksen. Parkkipaikalla lenteli nopealiikkeinen lintu. Se hätyytteli variksia ja harakoita. Sitten se lensi lähelle autoa ja istui kivelle. Onneksi oli pokkari lähellä ja sain siitä kuvan ikkunan läpi. Kysy luonnosta-ryhmän jäsenet tunnistivat ampuhaukaksi. Tämä oli jo toinen jalohaukkabongaus lyhyen ajan sisällä.



18 kommenttia:

  1. Lapin ikävä iski;-) Ihan uusia kukkia minulle. Ei ollut vielä ruskaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruskaa on vain ylhäällä tunturissa mustikanvarvuissa. Ei vielä riekonmarjoissa eikä lehtiruskaa.

      Poista
  2. Your pictures look exquisite and I am sure are accompanied by an interesting narrative. Unfortunately, as far as I can tell, there is no translator on your blog, so I am unable to read it.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thanks for the feedback. Maybe I can find some translation app.

      Poista
  3. Oi, karu maa kasvaa noin hienoja kasveja, kauniita ovat!
    Kiitos jälleen upeista kuvista ja tunnelmista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se ihmeellistä löytää kukkaniitty kivikon keskeltä.

      Poista
  4. Saana hurmasi minut reilu viikko sitten, niin upeaa ja jylhää ja kauniit maisemat. Kävin siis siellä ensi kertaa elämässäni, en viimeistä, Lapissa toki olen useita kertoja käynyt ja yhtä usein Saanalle aikonutkin. Pohjoisen kukat ovat todella kauniita, uskomattoman herkkiä ja ihania! Tunturikoivikko oli kellastunut jo hiukan ja mietinkin, johtuiko se alkavasta ruskasta vai kuivuudesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saanan vuoristonäkymät ovat jotain niin erilaista verrattuna mihin tahansa muuhun Lapin alueeseen.
      Kilpisjärven koivuissa näytti olevan paljon harmaanruskeita lehtiä. Voi olla, että niistä ei tule kauniinkeltaisia.

      Poista
  5. Ihanat 'rikot' olet löytänyt, joita en tiennyt olevankaan. Joskus olen miettinyt, voiko Saanalle nousta jostain kohtaa pitkältä sivulta. Kuvien perusteella näyttää, että melko pysty on viimeinen seinämä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on se käsitys, että nousu Saanalle onnistuu vain pohjoisen puolen "loivemmalta" rinteeltä. Ja etelä- ja länsirinteellä on vyöhyke joka kuuluu luonnonsuojelualueeseen jossa ei saa liikkua sulan maan aikaan.

      Poista
  6. Ihanat kultarikot! Ja hyvä kuva ampuhaukasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saanan "puistopuutarhuri" oli tehnyt hyvää työtä. Puron varret oli koristeltu kultarikoilla.
      Ampuhaukkaa oli hauska seurta. Rohkeasti vaan isompia lintuja kiusaamaan.

      Poista
  7. Upeat kuvat! Tuli valtava Lapin kaipuu

    VastaaPoista
  8. Aina vain ihailen suunnattomasti poikkeuksellisen hyvää taitoasi kuvata ja nähdä. Ja viitseliäisyyttäsi käydä mahtavilla paikoilla ja ottaa upeita kuvia säällä kuin säällä. Kiitos taas kerran!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kiki. Joskus huonolla säälläkin onnistuu löytämään vaikuttavia kuvakulmia.

      Poista
  9. Pilvitaivas tuo upeat siniset sävyt maisemaan. Siellä pohjoisessa kasvaa kaikkea kaunista. Rovaniemi on pohjoisin paikka, missä olen ollut. Kuviesi innoittamana tekisi mieli retkeillä siellä noita erämaita. Mutta hieman tunnen pelkoa ja kunnioitusta Lappia kohden. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa tutustua, vaikkapa merkittyjä polkuja kulkien ensin. Mutta varoituksen sana, Lapin hulluus saattaa tarttua :)

      Poista