lauantai 28. heinäkuuta 2018

Muojärvi ja Rajasaari

Kajakkiin on pakattu teltta, makuupussi, makuualusta, keitin, varavaatteet ja evästä. Tällä varustuksella aioin selvitä seuraavan vuorokauden Muojärvellä. Olen saanut kyydin Sossonniemen kalasatamaan, jossa pakkaan kajakin ja käännän keulan kohti järvenselältä rullaavia aaltoja. On heinäkuun lämpöjakson ensimmäisiä hellepäiviä, mutta avaralla selällä itätuuli puhaltaa sen verran, että olo ei tunnu tukalalta.


Korkeasaari on lähin leiri- ja tulipaikka Sossonniemestä lähdettyä. Nyt kierrän vain saaren sen hiekkarantoja ihaillen ja jatkan matkaa järven etelärannan tuntumassa.




Pidän kelluntataukoa tuulensuojassa pienen saaren laguunissa. Kajakin alla on vettä reilu kymmenen senttiä. Pikkukalat tulevat ihmettelemään kajakin ympärille.


Rajasaari on Korkeasaaren tavoin hiekkarantainen. Itäranta on hyvin matalaa, mutta heti niemenkärjen takana on kymmenen metrin syvänne. 


Saaren koilliskulmalla on ulostyöntyvä noin 150 metriä pitkä hiekkaniemi, Särkkä. Niemen länsirannalla on leveä laguuniranta. Pari moottoriveneseuruetta ja muutama meloja on asettunut viettämään kesäpäivää tulipaikan ympärille. Minä melon vähän kauemmas niemen tyveen ja alan pystyttää leiriä.






Illan mittaan rannalla käy vielä muutama venekunta, mutta sitten ranta tyhjenee ja jään yksin odottelemaan auringonlaskua.






Tuuli on tyyntynyt yöksi ja järvenselkä tasoittuu peiliksi. On mukava istua rannalla kun on lämmintä mutta ei minkäänlaisia ötököitä kiusana.






Melontaretkieni perinteisiin kuuluu nousta katsomaan myös auringonnousu. Pohjoisen taivaalla punertaa jo.


Niin punertaa myös etelän taivaan vastarusko.


Aurinko nousee noin kilometrin päässä olevan Kivisaaren takaa.


Vesi syövyttänyt hiekkamaata männyn juurien ympäriltä, mutta vielä puu jaksaa sinnitellä rantapenkassa.


Auringonnousu on nähty, painaudun telttaan jatkamaan unia.


Kelpaa herätä uuteen päivään kun teltan oviaukosta näkyy tyyntä järvenselkää ja selkeä taivas.




Ensin aamukahvit ja sitten kiireetöntä leirin pakkailua, joka on nyt helppoa kun kajakin sai melkein teltan viereen.


Rajasaaren pohjoisrannalla rantaviivan tuntumassa on matalaa, mutta heti rannasta kohoavat jyrkät harjanteet.








Hauska nimi kahdella pienellä saarella, Uupuneet. Kauempana oikealla Korkeasaari.


Korkeasaaren edustalla on järvisätkinkasvustoa. Järvisätkimen kukat kiinnostavat tytönkorentoja. Mutta mitkä silmät tuijottavat veden alta?


Tytönkorento matkustaa hetken kajakin kannella.


Sossonniemen kylä ja kalasatama näkyvissä. Matka Muojärvellä on päättymässä.

13 kommenttia:

  1. Aivan ihania kuvia ja nuo vedestä tuijottavat silmät...! Mitä kaikkea sitä paljon liikkuvan ja tarkkasilmäisen silmiin osuukaan!

    VastaaPoista
  2. Vastaukset
    1. Tämä kesä on hemmotellut melontaretkeläisiä.

      Poista
  3. Voi ihanuus millainen retki, kiitos kun sai olla kuvin mukana♥ Oli kyllä niin kaunista ja miten voikin olla kirkasta vesi:) Tuollaisessa paikassa yöpyminen on aivan ihanaa! Aurinkoista viikonloppua ja ihanaa kesän jatkoa💕🌞

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On aina hienoa meloa kirkkaissa vesissä ja mitä ilmeisemmin puhtaissakin, koska järvisätkin viihtyy (on puhtaan veden indikaattorikasvi)

      Poista
  4. Kuvista välittyy melontaretken parasta antia, rikkumatonta luonnonrauhaa.
    (Oisko sammakon silmät -?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet toinen joka arveli sammakoksi. Se on mahdollista, mutta en tosiaan huomannut silmiä ennenkuin katsoin kuvaa.

      Poista
  5. Hienoja kuvia ja maisemia:) kyllä tuolla kelpaa meloa ja yöpyä.

    VastaaPoista