Yötöntä yötä Valtavaaralla

Juhannuksen jälkeen päivät alkavat vääjäämättä lyhentyä. Kuusamon yötön yö kestää Rukan seudulla kesäkuun 11. päivästä heinäkuun toiseen päivään. Kesäkuun vaihtuessa heinäkuuksi nousin Valtavaaralle kesäyön aurinkoa ihailemaan. Lisäbonuksena sain nähdä keskiyön hetkellä idän taivaalle nousseen kuun, joka oli vielä lähes täysikokoinen.

Kuljen Valtavaaralle helppoa reittiä Vuosselista hiihtoladun pohjaa seuraten. Pysähdyn kodalla pilkkomaan muutaman halon päivätuvan kaminaan. Valtavaaran päivätuvalla on tulisija, mutta puut on haettava 40 nousumetriä alempaa kodalta.

Tulen puurajan yläpuolelle juuri oikeaan aikaan kun lähellä horisonttia oleva aurinko värjää taivaan pilvilauttoja.

Puolenyön jälkeen pohjoisen taivaan pilvet alkavat väistyä ja kesäyön aurinko pääsee loistamaan .

Valtavaaran laella tuulee ja lämpötilakin on laskenut alle kymmenen asteen. Virittelen tulet kaminaan ja hetkessä pieni tupa on mukavan lämmin.

Kitkajärvi siintelee yöpilvien alla.

Aurinko on alimmillaan vähän jälkeen yhden.

Pihlajalampi ja Valtavaaran jyrkkä rinne kesäyön valossa.

Olen niin keskittynyt seuraamaan auringon kiertoa, että kuu on hiipinyt selkäni takaa jo korkealle idän taivaalle. Täydenkuun aika on ollut pari vuorokautta aiemmin, joten kuu on ohentunut jo hieman oikeasta reunastaan.

Vuosselijärvi ja kuu

Kello kahden maissa lähden hiljalleen paluumatkalle. Vaaran alarinteen kuusikossa kuuluu erikoinen linnun laulu. Olen huono tunnistamaan lintuja äänen perusteella, mutta arvelen kuulleeni Valtavaaran harvinaista asukkia, sinipyrstöä.

Lisäys: Valtavaaran laella olevan palovartijan majan tulisijaa ei enää ole. Lähimmät tulipaikat ovat alarinteen kodalla tai Valtavaaranlammella.