Naruskalla

Kolmen sukupolven naiset viikonloppumatkalla Sallan Naruskassa

Kukkia, jokimelontaa, vesiputous, luolat, lähdepuro, rantamaisemia, kävelyä poropoluilla, letunpaistoretki ja mahtava aamuyön aurinkonäytös joella. Siinä yhden viikonlopun elämyksiä Naruskalla. Kullajoen putouksesta ja luolista kerroinkin edellisessä postauksessa.

Matkalla Naruskalle kuvasimme tienpenkan kukkaloistoa Hanhikankaan kylän luona. Muutaman kilometrin matkalla on monenlaista kukkaa, harvinaisempina masmalo ja soikkoratamo. Koululaisemme sai hyviä täydennyksiä kesäloman kasvikuvaustehtävään.

Pulskaneilikka on Lapissa melko yleinen tienvarsikasvi.

Hanhikankaan tienvarren masmalot ovat erilaisia kuin harjumasmalot joita olen tottunut näkemään Savossa. Paikkakuntalaiselta Pirjolta sain tietää, että samanlaista pitkävartista masmaloa kasvaa rajan takana Venäjän Ala-Kurtin lentokentän laidalla. Varmaan kasvi on levinnyt siemenestä esim. autonrenkaisiin tarttuneena.  

Soikkoratamo on mielenkiintoinen löytö.  Se on kovasti eteläinen kasvi, mutta Kasviatlaksessa on Sallan kohdalla pari täppää, jotka kertovat esiintymästä. Satuimme löytämään niistä toisen. Joukkomme nuorimmainen löysi kukan ja minä kaivoin muistin sopukoista sille niemen.

Rovakaltioharjujen maasto on helppokulkuista tasaista hiekkakangasta jossa voi kulkea missä vaan. Porot kulkevat kuitenkin tiettyä reittiä, joten harjuilla risteilee poropolkuja. Hiekkaharjussa on suppia, painanteita jotka ovat muodostuneet jääkauden jälkeen soraharjuun jääneiden jäiden sulamisesta.

Yht'äkkiä säikähdän kun ihan jalkojen juuresta kuuluu parkaisu ja metsorouva pyrähtää viipottamaan pitkin varvukkoa. Koppelo haluaa johdatella minua kauemmas, joten en jää kurkkimaan montako poikasta pesässä on, vaan kuljen vähän matkaa koppelon perässä ja lähden sitten nousemaan harjun rinnettä toiseen suuntaan.

Viime syksynä jokivarresta löytyi kiinnostava rinnelähteikkö, nyt etsin karttaan merkittyä toista lähdettä ylävirran suunnasta. Kännykkään ladattu Karttaselain on hyvä apu etsinnässä. Sen GPS-paikannuksen avulla lähde löytyy helposti.

Lähdepuro tulee esiin maan alta ja virtaa sorapohjaisena sammalten reunustamana kohti Naruskajokea.

Kristallinkirkasta ja jääkylmää vettä kelpaa koukata vesipulloihin

Lähde ympäristöineen on kuin pieni paratiisi, rehevää vihreyttä tulvillaan.

Kaarlenvaltikka viihtyy joenvarsiniityllä. Se on Etelä-Suomessa harvinainen, mutta Lapissa melko yleinen.  Kun katsoo tarkemmin yksittäistä kukkaa, tulee mieleen nyrpeä naama, eli angry flowers?

Rantaheinikon sininen kaunotar on kellosinilatva

Naruskajoen Keskimmäinen-Vartto ja sen viereinen rantaniitty

Naruskajoki on noin 50 kilometriä pitkä, mutta sen melominen päästä päähän onnistuu vain runsaan veden aikaan kokeneilta koskimelojilta. Joki on kunnostettu 90-luvulla, toisin sanoen koskiin on siirretty kiviä, ja se aiheuttaa melojille haastetta.  Mutta varsinkin joen yläjuoksulla on pitkiä suvantopaikkoja, joissa on hyvä meloa sekä ylä- että alavirtaan.

Tästä nivasta selvisimme ylös reippaalla melonnalla. Kuvassa virtaus ei näytä suurelta, mutta tosissaan sai meloa vastavirtaan.

Meloessa on mukava katsella joen pohjan kultaista hiekkaa, pyörteitä ja painanteita.

Muutama vesilintupoikuekin nähtiin

Olipa siellä vähän isompiakin vesilintuja

Saukkojärvi on vajaa kolme kilometriä pitkä ja reilu puoli kilometriä leveä järvi ihan rajavyöhykkeen tuntumassa. Järven pohjoispäässä on veneranta ja Sallan yhteismetsän ylläpitämä tulipaikka.

Saukkojärven matalaa hiekkarantaa.

Saukkojärven retkipäivänä ei metsäpalovaroitusta ollut vielä annettu Lappiin, joten teimme letun- ja makkaranpaistotulet grillikatokseen.

Kahden aikaan aamuyöstä auringon valo ei vielä yllä jokiuomaan, mutta pohjoisen taivas punertaa joen takana. Hentoa usvaa leijuu joen yllä. Lämpötila on pudonnut päivän hellelukemista alle kymmeneen asteeseen. On mukava kulkea joen rannalla kun ei ole paarmoja eikä itikoita.

Puoli tuntia myöhemmin aurinko tulee esiin ja sen lämpö saa joen usvapilvet liikkumaan.


On kultaisen valon hetki ja hieno loppunäytös Naruskan vierailulle.