Juuri kun olin valitellut latujen puuttumista näillä kulmilla, niin eräänä iltana töistä kotiin ajaessani havaitsin monitoimitalon nurkalta lähtevän koneella ajetun ladun. Viikonloppuna ehdin sitä testaamaan. Päivä oli aurinkoinen, hanki kimalsi ja tuuli työnsi kulkijaa. Myötätuulessa ja myötämäessä olin yhdessä hujauksessa Lajunlahden tuntumassa. Siitä latu koukkasi takaisin samaa reittiä ja kuten arvata saattaa ei paluumatka ollut yhtä vauhdikas. Pitkällä peltoaukealla vastatuuli tuntui ja hiljensi vauhtia.
Nyt kun päivät alkavat pidentyä, niin illalla töiden jälkeenkin ehtii käydä hiihtämässä valoisaan aikaan. Tosin pimeässä hiihtämisen ei pitäisi olla minulle ongelma. Olen kulkenut koulumatkani hiihtämällä, kolme ja puoli kilometriä yhteen suuntaan. Ainoana valona syrjäisessä maaseutukylässä olivat kuu ja tähdet.
Toiveissa olisi myös kunnon hangenkantokelit. Kun saisi mennä suksilla tai potkukelkalla pitkin metsiä, peltoja ja järvenselkää.
Kevään merkkejäkin on jo. Viherpeipot olivat liittyneet punatulkkujen seuraksi lintulautaruokinnalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti