Päiväretkiä Etelä-Kallavedelle

Elokuun sää on hemmotellut melojaa. On ollut aurinkoista ja lämmintäkin. Vain tuuli on vähän haitannut. Yksinmelojan on turvallisempaa pysyä kovalla tuulella suojaisten rantojen tuntumassa. Mutta hyvällä säällä olen pakannut kajakkiin kaasukeittimen, vähän evästä ja suunnannut kajakin keulan Etelä-Kallaveden saaristoon, josta löytyy edelleen minulle uusia, ennennäkemättömiä  paikkoja.

Pilvikerros alkaa repeillä ja aurinko valaisee järvenselkää, olen matkalla Valamoon. En kuitenkaan sinne luostariin, vaan Valamonsaareen. Se on pieni saari Vuorisalon länsipuolella Etelä-Kallavedellä. Pohjois-Kallavedelläkin on Valamo ja myös muita Valamo-nimisiä saaria löytyy Savosta.

Meloessa tapaa usein vesilintuja lähietäisyydeltä, tässä sorsat.

Kun pujottelen ruovikon läpi kahden saaren välisessä salmessa, yhytän sorsat kiveltä. Ne lipuvat rauhallisesti veteen kun huomaavat minut ja piiloutuvat. Hyvä paikka sorsille tämä kaupungin puolen ranta, täällä saattaa selvitä hengissä koska metsästäjät eivät voi ampua näin lähellä asutusta.

Valamonsaaren eteläkärjessä on pieni kallioluoto johon on helppo rantautua. Keskipäivällä aurinko paistaa kalliolle.

Kallionkolosta löytyy tuulensuojaa kaasukeittimelle. Kahvivesi kiehuu hetkessä.

Luoto on pieni, mutta siinä kasvaa kuitenkin toistakymmentä suurta mäntyä, lisäksi tervaleppää ja koivua.

Valamonsaaresta on joka suuntaan vähintään kilometri matkaa muihin saariin tai mantereelle. Tässä näkymä Vuorisalon suuntaan. Avarin näköala on etelään, noin kahdeksan kilometrin päässä olevalle Puutossalmen lossille saakka.

Rantakukkien aika on monin paikoin jo ohi. Varjoisasta kallionkolosta löytyy vielä parhaassa kukassa oleva rantakukka.

Voimakkaasti tuoksuva rantaminttu

Vuohennokkaa isona ryhmänä

Leiripaikkani vesiltä kuvattuna

Joitain päiviä myöhemmin päiväretkeni suuntautuu Keski-Kallaveden saariin Vuorisalon saaren itäpuolelle. Päivä on harvinaisen tuuleton. Iso selkävesikin on lähes peilityyni.

Lentokoneiden reitti on ihan yläpuolellani.

Elokuussa vesiliikenne järvellä hiljenee. Arkipäivisin järvellä ei kovin monta vesikulkuneuvoa näe. Iltaisin on vilkkaampaa kun töistään vapautuneet lähtevät ilta-ajeluille.

Minulle uusi rantautumispaikka on Kumpusaaren kaakkoisrannan tulipaikka. Rantautuminen on vähän hankalaa, kallio on kohoaa jyrkästi vedenpinnasta, mutta kallion reunalta löytyy kolonen, josta pääsen punnertamaan maihin.

Jääkauden muotoilemaa kalliota, kuin suunniteltu istuimiksi.

Saisin tulekin helposti syttymään kahviveden keittoa varten, mutta nyt on kätevämpää kiehauttaa vesi kaasukeittimellä.

Lämmin etelätuuli puhaltaa istumapaikalleni, vielä on tilaisuus nauttia auringosta ja vesilläolosta. Mieleen tulee väistämättä ajatus, pian tämä ilo on taas ohi tältä kesältä.

Jatkan saarien kiertelyä. Ison Kumpusaaren ympärillä on monia kauniita kalliorantaisia pikkusaaria.

Kakssalmiset on kolmen saaren ryhmä joita erottaa kaksi kapeaa salmea. Suurimman saaren lounaisrannalla, suojaisessa pohjukassa on Kakssalmisen kalamaja.

Vesitatar kukkii lahden varjoisalla puolella. Sitä on Kallavedellä paikoin suuriakin esiintymiä.

Vesitatar vastavalossa.

Kallaveden saaristo on osa Kuopion kansallista kaupunkipuistoa. Kymmenessä Suomen kaupungissa on tämä ympäristöministeriön päätöksellä nimetty puisto. Ympäristöministeriön sivuilla on kansallisen kaupunkipuiston määritelmä:

Kansallisten kaupunkipuistojen tavoitteena on säilyttää kaupunkiluontoa ja rakennettua kulttuuriympäristöä laajana, eheänä kokonaisuutena – kaupunkilaisten olohuoneena.

Kansallinen kaupunkipuisto on maankäyttö- ja rakennuslaissa määritelty kaupunkiympäristössä sijaitseva arvokkaiden kulttuuri- ja luonnonmaisemien sekä virkistysalueiden laaja kokonaisuus, jonka säilyttämiseen ja hoitamiseen kaupunki on sitoutunut.

Kuopion kaupungin sivuilla kaupunkipuistoa esitellään näin:

Pinta-ala 7300 ha, josta 6800 ha vesialueita

Kuopion kansalliseen kaupunkipuistoon kuuluu muun muassa:

- keskustan puistoja,

- arkkitehtuurikohteita,

- kauppatori,

- rännikatuja sekä

- Kallaveden saaristoluontoa