keskiviikko 5. elokuuta 2020

Hillasoilla

Kuusamon ensimmäiset hillapostaukset somessa olivat jo heinäkuun puolivälissä. Minä olin siinä vaiheessa lähdössä Savoon, mutta ehdin käydä eräänä aamuna suon laidalla maistelemassa muutamia kypsäksi ehtineitä hilloja. Kuluneen parin viikon aikana on Kuusamossa ollutkin varsinaiset hillahulinat. Hillasato on ennätyksellisen runsas. Hillan kasvun onnistumisen suhteen kaikki elementit ovat olleet kohdallaan. Runsaslumisen talven jälkeen suot sulivat hitaasti ja hillan kukinta alkoi myöhään yöpakkasten mentyä. ”Hallat hankiin, hillat jänkiin”. Eli: jos lumi pysyy pitkään maassa, niin yöpakkasetkaan eivät aiheuta vahinkoa. Pölytyskin onnistui tuulettomassa ja lämpimässä säässä. Ja juhannuksen jälkeen marjamaat saivat sadetta. Nyt elokuun alussa avosoiden hillat ovat jo ylikypsiä ja kerättävää löytyy korpisoilta. Mutta nyt en havitellutkaan Kuusamon hillasoille, vaan ajoin vähän pohjoisemmaksi Sallan Naruskaan. 

Puhelimessa on täppä kartalla. Nuoremman sukupolven edustaja oli muutama viikko sitten Naruskan kairoja kiertäessään merkinnyt mummolle helposti saavutettavan hillapaikan. Sinne siis kantaen pikkurinkkaa, johon on pakattu kolmen litran ja yhden litran astioita.

Tulen tieltä metsän läpi aukean suoalueen laitaan. Ei tarvitse arvuutella löytyykö hillaa, koska jo kauas näkyy mättäitä, joissa oranssinkeltaiset marjat odottavat poimijaa. Olen ensimmäinen poimija tässä kohden suota, mikä on ihme, koska tien varrella oli autoja pysäköitynä. Mutta suoalueet ovat laajoja, sinne mahtuu poimijoita. Laitan rinkan kelopuun kylkeen ja alan hommiin. 


Enpä muista aikoihin nähneeni näin mahtavaa hillasatoa. Täytyy mennä ajassa taaksepäin aina 60-luvulle. Olin nuorena tyttönä isän mukana Haukivuoren laajoilla suoalueilla. Ja koska oltiin Savossa, ei kerättävä marja ollut hillaa vain lakkaa. Suomuurain, hilla, lakka, valokki tai muurain, nimitys vaihtelee maakunnan mukaan. 60-luvulla suolle mentiin vähintään kahden kymmenen litran sankon kanssa. Kun mehukkaat marjat painuivat astian täyttyessä, oli marja-astian täyteen saaminen tuskallisen hidasta, vaikka marjoja oli runsaasti. 


Kolme tuntia ja yhdeksän litraa marjoja. En ole nopea poimija, tämä taitaa olla henkilökohtainen ennätys. 



Seuraava päivä on pilvinen ja ilmassa on sateen tuntua. Päätän kuitenkin lähteä katsomaan paikkoja, joista edellisinä kesinä on aina löytynyt jonkun verran kerättävää. Nyt lähden vähän retkeilyasenteella, eilisen päivän saalis on vähentänyt paineita, joten nyt voin ottaa rennosti. (niin luulin). Matka alkaa veneellä Naruskajokea pitkin. 




Vaikka pääsisin metsän läpi suorempaa reittiä jängän laitaan, niin haluan aina kulkea tätä puron vartta pitkin. Kirkasvetinen, sorapohjainen puro kiemurtelee korpikuusten välissä kohti Naruskajokea. 




Korpisuon hillat ovat enimmäkseen muuraimia, eli kovia punaisia. Noin neljäsosa on kypsää. Nyt ei astia täyty niin nopeasti kuin eilen. On kurkittava lehtien alle koska kypsät hillat ovat painuneet maata vasten. Mutta korpihillat ovat huomattavsti isompia kuin avosuon hillat. 


Sadekuurot kulkevat vähän väliä yli ja joudun pitämään sadetta kelopuun rungolla istuen, mutta siinä kuurojen välissä käyn täyttämässä litran astioita. 


Sateen tauottua kiertelen vähän avosuolla ja sieltä löytyykin heinikon keskeltä hillamättäitä, joista saan nopeasti mukana olevat astiat täyteen.  


Toisen päivän hillasaalis 





Parin päivän suokävelyjen jälkeen kaipaa saunan rentouttavaa vaikutusta. Selkä ei ole tottunut kumara-asentoon ja sen tuntee. Saunaa lämmittäessä kuljen kameran kanssa erämökin ympäristössä








Onneksi heräsin aamuyöllä. Ulkolämpötila oli laskenut viiteen asteeseen ja jokimaisemaa peitti sumu. Nopeasti vaatteet päälle ja jokirantaan kameran kanssa. 







Kuvassa pitäisi olla äänet. Sumun keskeltä joen mutkan takaa kuului joutsenten ääntelyä ja kauempaa suolla huusivat kurjet. 






Vilukko rantapenkassa. Suurin osa kesän kukista on jo ehtinyt kukkia, mutta vilukko ja sininen rantatädyke kukkivat vielä. 



19 kommenttia:

  1. Ah ja voih tuota saalista ! Ilo kerätä tuollaisia marjoja noissa maisemissa. Minäkin muistan 1960-luvulla P-Karjalassa Viklin suolla (olen P-Karjalasta kotoisin) oli jonain kesänä todella paljon lakkoja. Kymenlaaksosta ajettiin töiden jälkeen suolle, yöunien jälkeen seuraavana päivänä uudestaan keräämään; ja todellakin, oli ne kymmenen litran ämpärit joihin kerättiin. Sellaiset muistot jäävät mieleen. Kiitos taas kauniista kuvistasi !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilo on tosiaan kerätä silloin kun marjoja on paljon. Lapsuuden marjareissuihin liittyy myös muistot helteestä, itikoista ja paarmoista suolla kulkiessa. Nyt ei ollut hellettä eikä paarmojakaan. Itikat pysyivät pois hyttyskarkotteen avulla.

      Poista
  2. Mahtavaa...

    Miten sinä tuolla suolla siirryt mättäältä toiselle ilman havereita?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei havereita, paitsi selkäsärkyä urakan jälkeen :)

      Poista
  3. Hillakesä on todellakin ollut KOillismaalla antoisa muutaman laihemman vuoden jälkeen. Ja samanlainen hieman pohjoisempanakin.
    Rämeillä ja korvilla poiminta vielä jatkuu, täällä avosoilla ei ole enää hyvää marjaa.
    Naruskan seutu ja Salla noin yleensäkin on minulle mieluisaa. Se on vielä säilynyt melko erämaisena seutuna. Viime syyspuolella kävin siellä vähän reissuamassa.
    Vilukko on kaunis kosteikkopaikan kukka. Hyviä löylyjä ja vastomisia sulle, sillä tavoin selkä vetreytyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sallan pohjoisosista löytyy vielä erämaata, tosin viime vuosina siellä on ollut paljon metsänhakkuita. Onneksi on suojeltujakin alueita.

      Poista
  4. Voi noita maisemia! Valtavasti lakkoja! Täällä ei ole ollut lakkaa, mutta mustikoita on paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas en ole löytänyt vielä kunnon mustikkapaikkaa. Siellä missä olen kulkenut on ollut hyvin vähän mustikoita.

      Poista
  5. Lakka on niin valtavan kaunis marja, tuota valokki nimitystä en ollut koskaan kuullutkaan.
    Toivottavasti tuota valtaisaa saataisi nyt kerättyä mahdollisimman paljon talteen. Sait kyllä tosi paljon kerättyä, on noissa ollut kantamista.
    Ja kuvaajankin päivä ja aamuyön herääminen palkittiin, upeat kuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan paljon jää keräämättä. Poimijoille maksettava osuus on kovasti pienentynyt nyt kun marjaa on ollut paljon. Minä keräsin vain omaan käyttöön.

      Poista
  6. Goedenacht, hoe gaat het? Ik ben Braziliaans en ik zoek nieuwe volgers voor mijn blog. En ik zal de jouwe met plezier volgen. Ook nieuwe vrienden zijn welkom, ongeacht de afstand.

    https://viagenspelobrasilerio.blogspot.com/?m=1

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bedankt, ik ken geen nederlands maar google vertaler heeft geholpen. Groeten daar naar Brazilië.

      Poista
  7. Oi ihanat hillamättäät ja upea saalis! Jäi tänäkin vuonna tekemättä pohjoisen reissu, ihan vaan elämyksestä olisin valmis tuollaisen suon laidalle ajelemaan. Ja vielä jos saisi jonkun marjan matkaansakin, olisihan se jotakin. Nyt on tyytyminen mustikoihin ja villivadelmiin, ei toki huonoja nekään:) Olet onnen tyttö ja taitava kuvaaja, aamu-usvaiset kuvat ovat hienoja katsella ja varmasti hienoja kokea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli se minullekin elämys pitkästä aikaa päästä hillasuon laitaan. Minäkin ehdin kerätä vadelmia Savossa käydessäni. Niitäkin oli runsaasti. Tämä on ollut hyvä kesä kaiken kasvun suhteen.

      Poista
  8. Voi miten mukava on vaeltaa mukanasi virtuaalisesti ensin Kilpisjärven upeissa, nuoruuteni ensimmäisen Lapinmatkan maisemissa ja nyt vesi kielellä runsassatoisilla soilla. Kiitos Seita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle Kilpisjärvi-innostus syttyi vasta muutamia vuosia sitten. Mutta sen jälkeen olenkin käynyt siellä aika usein.

      Poista
  9. Tätä hillavuotta, tai lakkoja ne täällä ovat, muistellaan pitkään. Täällä lähisoillakin saatiin kunnolla kypsää marjaa:) Muistanpa itsekin ne lapsuuden lakkareissut isäni kanssa Isoneva täynnä kypsää marjaa. No, sekin unelmien lakkapaikka on nykyisin turvesuo. valitettavasti.
    Upeat kuvat jälleen täältä löytyi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin on minullakin. Ne suot joista kerättiin lakkaa on ojitettu, ja kasvavat metsää.

      Poista