lauantai 22. elokuuta 2020

Aamu järvellä

Kajakki on illalla nostettu laiturille valmiiksi odottamaan. Toiveena on päästä katsomaan järvelle mahdollisesti nousevaa aamusumua. Mahdollisesti siksi, että sumut ovat kovin oikullisia. Pari aamua sitten meloin aamulenkin kajakilla sumujen toivossa, mutta silloin sitä oli vain aavistus lahden pohjukassa. Nyt näyttää lupaavammalta. Mökkirannassa on selkeää, mutta järven takarannalla on sumua, samoin kauempana, noin kilometrin päässä olevin pienien saarien ympärillä.






Sumun yläpuolella taivas on sininen, aamuauringon kajo heijastuu sumupilven läpi, mutta sumu tihenee koko ajan.




Yht'äkkiä olen pilven sisällä, näkyvyys katoaa lähes kokonaan. Sitten usvan keskeltä alkaa erottua niemen kärjestä pistävä kapea särkkä, jossa kasvaa muutama puu.


Seuraavaksi suuntaan särkälle jossa on pelkästään ruohikkotupsuja.


Niemen kärjessä on "savannipuu". Olen kuvannut usein tuota kaksihaaraista, osin kelottunutta mäntyä. Nyt sen muodot erottuvat hyvin sumupilven keskeltä.


Savannipuulta läheiseen saareen on matkaa alle sata metriä, mutta en erota sitä puun luota. Vasta kun melon lähemmäs, tulee saari esiin sumun keskeltä.


Melon saaren länsipuolelle. Aurinko on noussut, mutta ainoa viite sen olemassaolosta on hempeät punaisen ja sinisen sävyt.


Väliin pilvet liikkuvat niin, että maiseman yksityiskohdat erottuvat paremmin ja valo on värikkäämpää.









Ja lopulta aurinko on noussut niin korkealle, että se näkyy metsän takaa ja valon väri muuttuu kullankeltaiseksi.








Valojen vaihtumista ja sumun liikkeitä seuratessa on mennyt aikaa lähes kaksi tuntia. Ja  koko ajan olen pyörinyt pienellä, noin 200 x 100 metrin kokoisella alueella. Olisin jäänyt ehkä vielä pitemmäksikin aikaa, mutta kameraa räplätessä onnistuin saamaan jollain näppäinyhdistelmällä asetukset videokuvausasentoon. (vasta ohjekirjan avulla sain still-kuvausmoodin palautettua) Lähden kohti mökkilaituria, jonka tiedän olevan jossain sumun takana. Järven lahti on vain 300-400 metriä leveä, mutta kumpaakaan rantaa ei näy.



Nämä kuvat on otettu myöhemmin mökkilaiturilta. Vähän kuvien oton jälkeen sumu hävisi muutamassa minuutissa.



22 kommenttia:

  1. Hei Seija. Tuo kuva savannipuusta on kyllä tavattoman hieno. Se on kuin klassinen japanilainen maalaus... yhdistettynä suomalaiseen siniseen hetkeen.
    t.Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo puu on minulle hyvin merkityksellinen. Sumun ansiosta sain siitä nyt mieleiseni kuvan.

      Poista
  2. Ihanat kuvat ja tunnelmat!
    Kunpa saisi itsensäkin joskus ihan ajoissa liikkeelle kameran kanssa. Aamu-unisuus ei auta asiaa :-(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt päivien lyhentyessä on paremmat mahdollisuudet ehtiä aamusumuja katsomaan.

      Poista
  3. Sinulla oli täydellinen ajoitus. Aamu-usva/sumu on jotenkin maaginen hetki. Olet upeasti kuvissasi tavoittanut tuon hetken maagisuuden ja hiljaisuuden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lopulta onnistuin ajoituksessa. Tarvitaan juuri sopiva lämpötila että sumua muodostuisi, tarvitaan tyyntä ja selkeää säätä. Ja vielä on ehdittävä paikalle ajoissa.

      Poista
  4. Ihania kuvia! Aamu-usva on upea, tyyni vedenpinta heittää saaren kuvajaiset terävänä, niin maalauksellisia kuvia! Onnistuisikohan sitä itsekin joskus aamu-usvaa ajoissa edes katselemaan, saati kuvaamaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin syyskesällä ja syksyllä on parhaimmat mahdollisuudet bongata sumuja.

      Poista
  5. Upeaa, tykkään hurjasti tuosta violetista värimaailmasta. Jos vielä löytää sen lähes täydellisen hiljaisuuden, luonnon ääniä lukuunottamatta, kaikki aistit nauttivat.
    Yhtään ainutta sumukuvaa en ole saanut tänä kesänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt ei kuulunut muita ääniä kuin kurkien huuto läheiseltä suolta.

      Poista
  6. Satujen saari putkahtaa sumusta esiin. Tuli mieleen satumaailma. Todella upeasti näkee, miten auringon lisääntyvä valo muuttaa kuvan tunnelmaa, jossa säilyy silti sumun ja valon yhteisvoimin luoma taianomaisuus

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taika on juuri siinä kun koko tilanne muuttuu koko ajan. Sumu liikkuu ja sumun määrä vaihtelee ja kaikki tuo vaikuttaa valon määrään ja väreihin.

      Poista
  7. Ihanat kuvat ja tunnelma juuri sellainen, jonka toivoisi aamukuviin tavoittavansa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus sitä onnistuu olemaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

      Poista