Plitvicen kansallispuisto

Plitvicen kansallispuisto on Kroatian vanhin ja pinta-alaltaan suurin kansallispuisto. Se on perustettu vuonna 1949 ja Unescon maailmanperintökohde siitä on tullut kolmekymmentä vuotta myöhemmin 1979. Satuimme Plitviceen juuri näiden merkkipäivien juhlaviikolla. Kävin edellisen kerran Plitvicessä vuonna 2002 kesäkuun alussa. Puisto itsessään on pysynyt samanlaisena, mutta nyt puiston poluilla oli turisteja huomattavasti enemmän kuin muistan edelliseltä käynniltäni. Plitvicessä käy nykyisin yli miljoona matkailijaa vuodessa. Siksi turistien määrää rajoitetaan päivittäisellä lippukiintiöllä. Silti tämän vuoden heinäkuussa Plitvicessä on joinain päivinä ollut yli 14 000 kävijää.
Toinen ero oli Koranajoen ja järvien vesimäärässä. Lokakuussa vettä on huomattavasti vähemmän kuin alkukesällä.

Plitvice on kaukana Kroatian muista turistikohteista. Splitistä sinne on matkaa 256 kilometriä, Pulasta 270 ja Zagrebista 140 kilometriä. Siitä huolimatta Plitvice on Kroatian suosituin kansallispuisto. Noilta matkailupaikkakunnilta tehdään Plitviceen päiväretkiä, mutta mielestäni kannattaisi käyttää puistoon tutustumiseen kaksi päivää. Siinäkään ajassa ei ehdi nähdä kaikkea.

Ykkössisäänkäynnin kautta puistoon tullessa on edessä heti näkymä järviketjun alaosan putouksille. Tästä reitti jatkuu siksakpolkua rotkon pohjalle. Yli vuorokauden valvomisen jälkeen joukkueemme on edellisyönä nukkunut hyvin ja nyt olemme virkeinä lähdössä puiston poluille.

Maastoon ja infosta saatavaan karttaan on merkitty eripituisia kierroksia kolmesta yhteentoista kilometriin. Me etenemme luovasti yrittäen vältellä suurimpia ruuhkia. Aasialaisia matkailijoita on paljon ja he tukkivat hetkessä kapean kävelysillan kun kaikista ryhmän jäsenistä on otettava kuva juuri samassa kohti. Tässä risteyksessä käännymme Kozjak-järven suuntaan kun suurempi joukko lähtee kohti Plitvicen korkeinta putousta Velikiä.

Kuusitoista erikokoista kirkasvetistä järveä eri tasoissa tekee Plitvicestä ainutlaatuisen. Vesi liikkuu alaspäin putouksina tai pieninä puroina. Järvien kalkkikivipohja antaa vedelle upean turkoosin värin.

Pehmeään kalkkikiveen on muodostunut luolia.

Lokakuun loppupuolella monet puut ovat jo pudottaneet lehtiään. Värinä maisemassa olivat jotkut keltaiset tai punaiset pensaat ja puut.

Kaikesta huomaa, että vettä on paljon vähemmän kuin keväällä ja kesällä. Jotkut vesialtaat ovat täysin kuivillaan.

Siirrymme lautalla noin kolme kilometriä Kozjak-järven eteläpäähän. Järven ympäri pääsee myös polkuja pitkin, mutta kannattaa säästää jalkojaan jos aikoo kiertää päivän aikana kaikki järvet.

Sisäänkäynti kakkosen rannassa vaihdamme toiseen lauttaan, joka vie kapean salmen yli järven takarannalle. Siitä alkaa pienten järvien kierros.

Värikästä heinää purossa.

Kivi on veden alla

Pienten järvien alue on viidakkomainen. Polut kiertävät pieniä lammikoita joita purot ja putoukset yhdistävät.

Suuren puun juurakosta löytyy syklaamin lehtiä. Syklaami kasvaa täällä luonnonvaraisena.

Keskipäivän aikaan lokakuunkin lämpö nousee hellelukemiin. Suuret puut varjostavat ja suojaavat kuumuudelta.

Olemme tulleet polkujen eteläisimpään pisteeseen, josta huristelemme bussijunalla lähtöpaikkamme lähelle. Bussijuna- ja lauttakuljetukset sisältyvät pääsylipun hintaan, mutta Kozjak-järven ylityksen saa tehdä vain kerran yhdellä pääsymaksulla.

Ennen kun poistumme puistosta, käymme vielä katsomassa 78 metriä korkean Veliki slap-putouksen. Tämän hetken vesimäärä ei anna oikeaa kuvaa putouksen komeudesta.

Tämä kuva on otettu kävelysillalta, joka näkyy tämän jutun enimmäisessä kuvassa. Korkeusero ei näy hyvin kuvassa, mutta alhaalla olevaan lampeen on monenkymmenen metrin pudotus.

Edessä on nousu kivipäällysteistä serpentiinipolkua ylös rotkon reunalle, sisäänkäynti ykköseen. Kävelymatkaa päivän aikan tuli yli kymmenen kilometriä.

Seuraavana aamuna olemme tyttäreni kanssa kello 8, heti puiston avautuessa, sisäänkäynti kakkosella. Joukkueemme nuorin on jäänyt majapaikkaamme jatkamaan unia.

Tyttäreni lähtee pinkomaan rinnettä ylös näköalapoluille, minä lähden kulkemaan pienten järvien polkuja. Nyt saa kulkea ja kuvata rauhassa. Lautalla oli vain puolenkymmentä matkustajaa. Odotan laiturilla, että muut lähtevät jatkamaan matkaa. On suurta ylellisyyttä kulkea Plitvicessä yksin. Ehdin edetä noin kilometrin näkemättä ketään.

Plitvicen metsät järvien ympärillä kasvavat pyökkiä, lehmusta, jalavaa ja vaahteraa. Korkeammalla vuoristossa enemmistönä ovat havupuut: pihdat, kuuset ja männyt. Aluskasvillisuutta on vähän. Vain muratti erottuu paikoin vihreänä ruskean lehtimaton keskeltä.

Järvi, jonka mukaan kansallispuisto on saanut nimensä, Plitvice.

Kallion heijastus putouksen juurella

Veliki Prstavac ei ole puiston korkein, mutta se on mielestäni koko puiston kaunein putous. Puoliympyrän muotoisessa putouksessa ylemmän Galovac-järven vedet putoavat 28 metriä alaspäin.

Nyt kun puusilloilla ei ole muita kulkijoita, on hyvä tilaisuus kuvata Prstavac-putousta eri suunnilta ja käyttää jalustaa. Jalustalta kuvaaminen ei ruuhka-aikaan onnistu, koska puusillat tärisevät kävelijöiden askeleista.

Yksityiskohta Prstavac-putouksesta polulta, josta noustaan putouksen yläpuolelle.

Prstavac-putouksen alla, putoava vesi näyttää jääpuikoilta.

On aika sanoa näkemiin Plitvicelle.

Muutama vinkki Plitvicen kävijälle: Varaa aikaa vähintään kaksi päivää puistoon tutustumiseen. Jos mahdollista, vältä heinä-elokuun ruuhkaa. Lähde liikkeelle heti puiston avauduttua. Ota juotavaa ja evästä reppuun. Huomioi, että vessoja on vain sisäänkäyntien sekä lautta- ja bussijuna-asemien lähellä. Osta pääsyliput netistä etukäteen.
Meidän majapaikkamme oli Mukinjen kylässä, josta vie polku metsän läpi sisäänkäynti kakkoselle. Tätä kirjoittaessa selvisi, että Koranajoen takarannalla olevasta Plitvice Selon kylästä on kolmaskin sisäänkäynti puistoon. Siitä ei kerrota kansallispuiston opasteissa. Sen mahdollisuuden aion selvittää, jos joskus vielä pääsen kolmannen kerran käymään Plitvicessä.

Plitvice kesäkuussa 2002

Tämän vuoden alussa tein kuvakirjan 2000-luvun alkupuolen matkoista Etelä- ja Keski-Eurooppaan. Linkistä avautuu kuvakirjan sivut Plitvice-kansallispuistokäynniltä 5.6.2002