Aurinko kävi täällä

Viime viikkoina on ollut ikävä aurinkoa. Viimeisin havainto auringosta oli 8.11. Sen jälkeen on ollut lähes kolme viikkoa pilvistä ja sateista. Kunnes keskiviikkoaamuna katsoessani ikkunasta näin taivaalla tähtiä. Koska päivä on lyhyt, niin selkeästä aurinkopäivästä on otettava kaikki hyöty, auringon noususta sen laskuun. Päivän pituus on tällä hetkellä neljä tuntia ja kaksikymmentä minuuttia.

Helpoin ja lyhin reitti aurinkoa tähystämään on kiivetä Juhannuskalliolle, Rukan eteläisimmälle kukkulalle.  Lunta on sen verran, että lumikenkäsuksista on hyötyä, varsinkin rinteen alla, johon lunta on pakkautunut paikoin puolisen metriä.

Pakkanen on kiristynyt yön aikana parista asteesta reiluun kymmeneen asteeseen. Nopea säänmuutos synnyttää usvaa alaville paikoille ja Rukan rinteiden lumetuksesta muodostuu myös jääkidepilviä. Pyhävaara piiloutuu lähes kokonaan pilvien alle.

Viimeisimmän lumisateen jälkeen Juhannuskalliolla ovat kulkeneet vain jänikset. Yhden valkoisen pupun näenkin pariin otteeseen vilahtavan tykkypuiden välissä, mutta kuvaan en sitä ehdi saada.

Lauha sääjakso pudotti lumet puista lähes kokonaan, mutta täällä ylhäällä osa tykyistä on jäänyt kiinni puihin. Uutta tykkylunta muodostuu koko ajan.

Täydellinen keli lumikenkäsukselle. Alla kovaa, kantavaa hankea ja päällä viitisen senttiä pehmää uutta lunta.

Kello 9:32, auringon nousuaika

Melkein heti kun aurinko on noussut taivaanrannalle, molemmin puolin sen viereen muodostuvat sivuauringot.

Minä en osaa kovin hyvin tunnistaa taivaanilmiöitä, mutta Taivaanvahdin asiantuntijat kertoivat tässä olevan sekä sivuaurigot että alasivuaurigot. Niistä alasivuaurinko on se harvinaisempi halomuoto.

Rukan rinteiden lumetuksen aikaan näkee melko usein erilaisia halomuotoja. Tämänaamuiset haloilmiöt olivat tavallista kirkkaammat. Sivuaurinko näyttää ihan oikealta auringolta.

Ensin melkein kolme viikkoa ilman aurinkoa ja sitten aurinkoa kolminkertaisesti, kuin hyvityksenä pilvisistä päivistä.