Salmivaara

Yritin minä Salmivaaralle jo maaliskuun käynnilläni, mutta silloin matka tyssäsi lumen keskelle jyrkkään rinteeseen ja tyydyin kuvaamaan auringonnousun maisemia rinteen puolivälistä. Tallattu polku Salmivaaralle olisi ollut silloinkin tarjolla, mutta en sitä ajoissa huomannut.

Nyt ei ole lumiesteitä, vaan porskuttelen merkittyä polkua kohti Salmivaaran lakea. Tosin puolivälissä pysähdyn nytkin. Tunturikoivujen latvojen yläpuolella levittyvä Saana-näkymä seisauttaa. On se vaan mahtava tunturi tuo Saana.

Polku ylös kulkee kauniissa tunturikoivikossa pienen kurun pohjalla.

Vaikka Salmivaara ei ole kovin korkea, on sieltä hienot näkymät joka suuntaan. Ympäripyörähdyksellä voi nähdä Ruotsiin, Norjaan ja Suomeen. Tässä näkymä Ala-Kilpisjärven yli Ruotsiin päin.

Salmivaaran laki on tasaista kalliota ja helppokulkuista varvukkoa. Kasvillisuus on suuren kulutuksen vuoksi kulunutta, mm. sielikkömättäitä on tallautunut kulkijoiden jalan alla.

Vaaran päällä on punainen kaappi jossa vieraskirja.

Pohjoisen suunnalta on hivuttautunut pilvikerros Saanan ylle. On kiehtovaa katsella pilvien liikkeitä.

Pohjoistuuli tuo lisää pilviä Norjan suunnalta.

Vene Ala-Kilpisjärvellä näyttää pieneltä täältä ylhäältä katsottuna.

Salmivaaran kasvillisuus ei ole niin monipuolista kuin Saanalla, mutta kukkaloistoa löytyy täältäkin. Lapinorvokkia ei voi ohittaa kuvaamatta.

Metsätähdet pilkuttavat tunturien ja vaarojen alarinteitä.

Samoilla paikoilla viihtyvät myös ruohokanukat.

Pieni sielikkömätäs on säilynyt kiven kupeessa.

Olen pitänyt yökönlehtiä kosteikkojen kasvina. Tämä siniyökönlehti on valinnut kasvupaikakseen vaaranlaen kallion.

Uusi kasvituttavuuskin löytyy Salmivaaran polun varrelta. Pienet punaiset kukat kiinnittävät huomion ensin, sitten pyöreät, verkkokuvioiset lehdet. Lajituntemuksen oppimisympäristö Pinkka kertoo että verkkolehtipaju on harvinainen Käsivarren ja Inarin Lapissa sekä Koillismaalla.