Kesäyössä Pallaskerolle

Paluumatkalla Kilpisjärveltä pysähdyimme yhdeksi yöksi Pallakselle. Ensimmäinen huomio Pallakselle tullessa oli hyttysten suuri määrä Kilpisjärveen verrattuna. Lähdin porojen tavoin hyttysiä pakoon ylös tunturiin, tällä kertaa Pallasten jonon eteläisimmälle kerolle, Pallaskerolle  joka on Pallastunturin seitsemästä kerosta matalin, korkeys 646 m.

Alkumatkan kuljen tieltä Pallaskodalle vievää soratietä, mutta Palkaskerolle eroavan luontopolun tiehaarassa lähden seuraamaan Palkasojan vartta Pallaskeron ja Palkaskeron välisen kurun suuntaan. Kraaterimaisen painanteen pohjalla on iso lähde.

Hauska kuusikkotupsu pienellä kukkulalla. Miten lienevät juuri tuohon kasvaneet kun ympärillä on pelkää avonaista paljakkaa.

Pallaskerolle ei vie polkua, mutta ei sitä tarvita. Länsirinteen alaosa on helppokulkuista variksenmarjakangasta, ylempänä on rakkakivikkoa.

Kesäyön aurinko hivelee Pallaskeron lakea. Se on niin korkealla, että ei jää piiloon korkeampien kerojen taakse.

Pallaskeron varjo Lommontunturin kyljessä. Kaukana kuvan vasemmassa reunassa näkyy Levitunturi.

Pallaskeron korkeimmalle kohti on kasattu parimetrinen kivikiuas. Joitain lankunkappaleita on sen vierellä. Lieneekö paikalla ollut jotain rakennuksentapaista joskus.

Pohjoisen suunnalta alkaa levittyä pilvikerros auringon eteen.

Pallaskeron Pallasjärven puoleinen rinne on melkoista kivierämaata, kuin kuun maisema. Iso kivijärkäle on on haljetessaan muodostanut pienen luolan.

Pallaskero on Pallaksen keroista lähinnä Pallasjärveä. Järvi vaikuttaa olevan ihan jalkojen juuressa. Järven pinta on lähes 400 nousumetriä alempana. Pilviset näkymät eivät anna parasta kuvaa maisemasta, mutta voin kuvitella miltä se näyttäisi sumuisena syysaamuna auringon noustessa.

Ruotsin puolella pilvikerroksessa välähtää salama ja viereisen Taivaskeron päälle levittyvät pilvet. Olisin halunnut jatkaa kävelyä Palkaskeron suuntaan, mutta nyt katson turvallisemmaksi tulla alas tunturista. Ukkosilmalla ei ole hyvä olla avonaisessa tunturimaastossa.

Laskeudun Pallas- ja Palkaskeron välistä kurua ja sen pohjalla virtaavan puron vartta aina Pallaskodalle saakka.

Puron varressa on rehevää kasvillisuutta, mm. kookkaita saniaistupsuja. Purolla sääsket tavoittavat taas minut. Ne seuraavat tiheänä pilvenä ympärilläni koko loppumatkan.