Konttaisen aamu

Kesäyöt ovat pidentyneet jo Kuusamon korkeudellakin. Tosin aikaisin (klo 2:15) on edellen herättävä jos mielii nähdä auringonnousun. Auringonnoususuunta on tällä hetkellä sellainen, että Rukalta katsottuna aurinko jää nousuvaiheessan Valtavaaran taakse piiloon. Siksi päätin nousta Konttaiselle katselemaan päivän alkamista.

Kello kolmen aikaan koillisen-idän taivas punertaa, mutta pilviä on runsaasti.

Kun ehdin Konttaisen itäpuolen kalliolle, totean että tämän aamun auringonnousu tulee jäämään pilvien taakse piiloon.

Venäjän puolen vaarat näkyvät sinertävinä taivaanrannalla. Porontimajärvi siintelee etualalla.

Kuun puolikkaan reuna on huomattavan röpelöinen.

Vuoria muistuttavat pilvet peittävät edelleen jo nousseen auringon. Liekö korkeat pilvet ennakoineet sään muutosta. Parin tunnin päästä alkoi kova sade ja ukkonen.

Pientä rakoilua pilvikerroksessa.

Ylimmäinen Sarvilampi on ihan Konttaisen juurella. Lammen pinta peilaa taivasta.

Yö on ollut lämmin, joten sumua on muodostunut vain hieman Porontimajärven pohjoisrannan saarien ympärille.

Konttaisen rinne on jyrkkä kaikkiin muihin ilmansuuntiin paitsi itään. Tässä on pohjoisrinne.

Auringon alkaessa lämmittää läheisen Kumpuvaaran juurella olevalle suolle ja lammen ylle nousee sumua.

Lopuksi kuvakerronnan ulkopuolelta sattumus Konttaiselta. Kuljin Konttaisen päällä kulkevaa Karhunkierroksen polkua ja poimin suuhuni mustikoita. Yht'äkkiä ihan vierestäni ponnahtaa juoksuun pikkuinen jäniksenpoika. Sen on täytynyt olla saman mättään vieressä josta poimin marjoja. Säikähdän ja huuhdahdan ääneen "voi, pupunen". Pupu ei jää kuuntelemaan, mutta mitä mahtoi ajatella väsynyt Karhunkierroksen vaeltaja, joka oli pystyttänyt telttansa Konttaisen laelle. Huomasin lähellä olevan teltan vasta pupun nähtyäni. Saattoipa nukkuja herätä huutooni kello 5 aamulla.