Huhtikuun yön revontulet

Osasin vähän odotella revontulia, kun ennusteet viittasivat siihen suuntaan. Yllätys oli kuitenkin, kun kympin uutisten jälkeen käväisin pihalla. Yli taivaan kulki revontulinauhoja. Eipä siinä auttanut muu kuin pakata kameravarusteet ja lähteä Rukan valoista kauemmas etsimään sopivaa kuvauspaikkaa.

Mutta taas tuli todettua, että ei revontulia niin vaan mennä kuvaamaan. Kun pääsin mieleiselle kuvauspaikalle, ei taivaalla näkynyt kuin kalpea vihertävä kajo. Odottelin vähän aikaa, mutta mitään ei tapahtunut. Päätin lähteä kotiin.

En sitten malttanutkaan vielä luovuttaa, vaan ajella vielä vähän tilannetta seuraten. Taivaanrannalla ajelehtivat pilvetkin alkoivat hajota. Jätin auton tien laitaan ja jäin odottamaan. Pohjoisen taivaalla kulki himmeä revontulikaari.

Kuu piilotteli pilvien takana ja iltataivaan kajossa erottui myös ylös keskitaivaalle kohoava revontulivyö.

Sitten värit alkoivat voimistua. Pohjoisen taivaan peitti violetti revontuliharso.

Vihreä revontulihuiska alkoi hitaasti liikkua.

Sitten kaikki tapahtui nopeasti ja yhtä aikaa joka puolella taivasta. Revontulet loimusivat pohjoisessa, idässä ja lännessä. Ja korkealle taivaalle muodostui koronat. Toista tuntia olin paikoillani ja kääntelin kameraa eri ilmansuuntiin ja välillä ylös tavoittaakseni taivaankannella loimuavat räjähdykset.

Kuu ja pilvet antoivat oman lisänsä revontulien loisteeseen.

Kello oli jo yli yhden. Pilvet alkoivat peittää taivasta. Kun pääsin kotipihaan, taivas oli jo ihan pilvessä. Oli ehkä hyvä, että niin kävi. Revontuliaktiivisuutta oli riittänyt pitkälle aamuun, enkä varmaan olisi malttanut lopettaa kuvaamista.