Hankikantokeliä

Tukikohtani on muutaman viikon Kittilässä. Täällä on vielä kovasti talvista. Keväästä muistuttavat aurinko, pitkät päivät ja valoisat yöt. Maa on vielä paksun hangen peitossa ja yöpakkaset hillitsevät lumen sulamista. Yöpakkasten ansiosta aamuisin ja pitkälle aamupäivään hanki kantaa kulkijaa.

Aakenustunturi on Kittilän ja Muonion sekä Ylläs- ja Levitunturin puolivälissä. Toissasyksynä kävin Aakenuksella ruska-aikaan ja silloin tulivat tunturin rakkakivikot tutuiksi. Nyt rakan peittää lähes metrinen hanki. Jätän lumikengät ja lumikenkäsuksetkin pois matkasta. Mukaan lähtee pelkästään sauvat. Alarinteen metsikössäkin voi kulkea hangella missä vain. Seurailen kuitenkin ylös menevää moottorikelkkauraa, koska oletan sitä seuraten pääseväni suorinta reittiä ylös.

Lähtöpaikaltani Totovaaran pirtiltä on kohteeseeni Vasalaen päälle vähän yli kahdensadan metrin nousu. Matkaa ylös on kolmisen kilometriä. Sauvoista on hyötyä jyrkässä rinteessä.

Kun pääsen puurajan yläpuolelle, taivas vetäytyy pilveen.

Aakenustunturi on bumerangin muotoinen kaari, jossa on monta lakea. Eteläisimmältä Vasalaelta näkyvät Moloslaki, Pallilaki ja Vareslaki.

Moloslaen päällä on synkkä pilvi. Onneksi tuuli käy etelän suunnalta ja työntää pilviä pohjoiseen.

Aurinkokin vähän näyttäytyy pilvien takaa.

Seuraavana aamuna lähden potkukelkalla maastoon. Vaikka yöllä on ollut pakkasta vain viitisen astetta, hanki kantaa metsässä, suolla ja pelloilla.

Teen makkaranpaistoa varten pienet risutulet.

Naavapuu jängällä.

Kickspark-potkukelkka liukujalaksilla on tuttu ajopeli. Oma kelkka ei ole mukana, mutta sain samanlaisen lainaksi naapurista.

Munajärvi kylpee auringossa. Levitän istuinalustan ja jään hetkeksi nauttimaan auringon lämmöstä.

Könkäänkoski availee jääpeittojaan. Virtauksien ja jäiden tuntijat kulkevat vielä joen yli jäätä pitkin. Minä katson parhaaksi käyttää siltaa.