Hiihtäen Aakenukselle

Ajellessamme lauantaina Äkäsjoen suuntaan huomasin parikin hiihtolatua menevän Tiurajärven tien yli Aakenukselle päin. Ylläksen latukartasta selvisi, että Aakenuspirtin kohdalta pääsee Aakenuksen itäpuolta kiertävälle ladulle. Latu ei nouse Aakenukselle, mutta hankikannon aikaan sillä ei ole väliä. Suuntana on siis Aakenuksen Lentokonekota, eli Niritsankuusikon kota kuten se karttaan on merkitty.

Kun aamulla olen saatellut koululaisen matkaan, lähden ajamaan kohti Aakenusta. Radiosta kuulen Etelä-Suomen ja rannikkoseudun liikenneongelmista. Sohjo ja lumisade haittaavat liikennettä siellä. Kittilässä paistaa aurinko ja pakkasta on vielä aamullakin pari astetta. Jätän auton Aakenuspirtin tiehaaran luo. Aprikoin hetken millä välineillä lähtisin liikkeelle, sukset vai liukulumikengät? Päädyn suksiin, koska latu näyttää hyväkuntoiselta ja arvelen kelin vielä paranevan kun aurinko alkaa lämmittää hangen pintaa.

Noin kilometrin hiihdon jälkeen latu johdattaa jängälle. Täällä ei latua tarvita, voi hiihdellä missä vaan.

Jängältä on hienot näkymät Aakenukselle.

Hetepuro jängän keskellä on jäljistä päätellen tarpeellinen monille eläimille, kuin keidas erämaassa.

Niritsan kota näyttää lyyhistyvän lumen painosta. Kota on metsäautotien, ja talvella hiihtoladun varressa. Tämä ei kuitenkaan ole minun retkikohteeni, vaan jatkan matkaa puolitoista kilometriä etelän suuntaan.

Viitta ladun varrella opastaa Lentokonekodalle. Latua sinne ei mene, mutta hangella on suksenjälkiä tunturin suuntaan. Jostain syystä Lentokonekota on kartassa nimetty Niritsankuusikon kodaksi. Lähden nousemaan rinnettä ylös kohti Aakenusta.

Heti kansallispuiston rajalta alkaa jyrkkä nousu. Noin neljänsadan metrin matkalla on kuusikymmentä nousumetriä. Mietinkin siinä noustessani, että mitenkähän täältä pääsee alas. Jäisellä ja kovalla hangella tiheässä metsässä se ei tule olemaan helppoa minun mäenlaskutaidoillani.

En mene suoraan Lentokonekodalle, vaan nousen rinnettä sen verran, että pääsen kunnolla puurajan yläpuolelle. Kaukana näkyvät Levi-, Kätkä- ja Pyhätunturit. Lentokonekodan katto pilkottaa lumen keskeltä.

Poutapilvet näyttävät pyörivän ihan Moloslaen päällä. Aurinko lämmittää.

Lentokonekota on samanmallinen kuin alhaalla tien varressa oleva Niritsakota. Polttopuut on ladottu kodan sisälle seiniä kiertävän penkin alle. Varusteina on kirves ja lapio. Lapio on varmasti tarpeen kun lumituiskut peittelevät kodan oven edustan.

Näkymä kodan ovelta tunturiin on mahtava.

Vähän ennen puolta päivää lähden paluumatkalle. Aurinkoisilla paikoilla hangen pinta on hieman pehmennyt, mutta varjopaikoissa on kova ja jäinen hanki. Hivuttelen siksakkia rinnettä alas, mutta alempana tiheässä kuusikossa on yritettävä mennä suoraan. Aurausta ja jarruttelua tarvitaan, onnistun kuitenkin tulemaan alas kaatumatta.

Jängällä on edelleen hieno hiihtokeli. Saattaa olla, että hankikantokelit loppuvat. Säätiedotus on luvannut seuraaville päiville vesisadetta, eikä yöpakkasiakaan ole odotettavissa.

Lisäys 2.6.2016.  Sain juuri tietää, että Metsähallitus on polttanut Lentokonekodan. Sen on todettu olevan liian huonossa kunnossa säilytettäväksi. Sama kohtalo on kuulemma Niritsankodalla.
Toivottavasti ainakin Lentokonekodan paikalle saataisiin uusi kota.