Mökkimaisemissa

Lapsenkaitsemistehtävien päätyttyä tältä erää ajelin pariksi päiväksi saunamökille laiskottelemaan, meloskelemaan ja yövalvomaan. Käytän sanaa meloskelu silloin kun kierrän kanootilla päämäärättömästi rantoja. Inkkarikanootti on juuri sopiva meloskeluun. Minun taidoillani sillä yksin meloessa ei voikaan kulkea vauhdikkaasti. Kevyt inkkari on aika hankala pitää suunnassa varsinkin tuulella.

Yövalvominen ei onnistunut. Saderintaman jälkeen pilvet peittivät taivaan ja aamuyö oli pilvinen. Ei innostanut lähteä vesille kolmen aikaan. Siispä nukuin. Aamulla olikin jo selkeämpää.

Mökkitiellä tapaa monesti metsoja tai teeriä. Tällä kertaa kohtasin koppelon sateessa. Kaksi poikasta ehti metsän suojaan ennen kuin sain kameran esille.

Auringonlaskun aikaan pilvikerros oheni hieman.

Olin ennen sitä mieltä, että mökillä ei tarvita sähköjä. Viime kesänä sinne kuitenkin laitettiin aurinkosähkö ja on myönnettävä, että pimeinä kesäiltoina on mukavaa kun on valoa.

(lisäys 23.7.  Olisin voinut nähdä karhun mökin lähellä. Poikani oli edellisenä iltana nähnyt karhun viidenkymmenen metrin päässä mökistä ja myöhemmin illalla, kun hän oli grillannut tuossa kuvan grillimajassa, oli lähimetsästä kuulunut rytinää.)

Aamu oli kaunis mutta kylmä. On se outoa, että heinäkuussa pitää olla päällä urheilukerrasto ja kuoritakki että tarkenisi meloa.

Isokoskelolla on yhdeksänpäinen lapsilauma. Luin Luontoportista, että isokoskelonaaras saattaa ryöstää toisen koskelonaaraan poikaset. Onkohan nämä kaikki omia vai onko joukossa lainattuja.

Sateinen kesä saa aikaan ihmeitä. Tuossa jyrkässä seinämässä kukkivat kissankellot. En onnistunut saamaan niistä julkaisukelpoista kuvaa. Kanootti heilui pienimmästäkin liikkeestä ja kuvat tärähtivät.

Suomenlumme on se pienilehtinen ja pienikukkainen lumme. Löysin muutaman kasvuston, mutta eivät vielä kukkineet.

Myös kalliokohokki on hyötynyt kosteudesta. Pienellä kalliosaarella oli runsaasti kukkaryppäitä.

Kurjenjalkaa nupulla ja kukkivana.

Lahden pohjukassa on pieni luonnonsuojelualue. Alue on suojeltu Savossa harvinaisten haisukurjenpolven, lehtopalsamin ja hajuheinän esiintymien vuoksi. Kolmena edellisenä kesänä en ole löytänyt yhtään kukkivaa haisukurjenpolvea ja aiemmin näkemäni kukat ovat olleet louhukon suojassa. Nyt haisukurjenpolvi kukki runsaana kivien päällä.

Matkalla mökiltä kotiin koukkasin vielä katsomaan muutamia kasveja, tienvarrelta ja suolta.

Kylätien varrella pysäytti tämä komea hirvenkelloryhmä. Laskin siinä olevan noin viisikymmentä kukkavartta.

Kaksi kukkalöytöä valtatie 23 varrelta. Runsas kelta-apilaesiintymä....

....ja kaksi pientä ketoneilikkaryhmää, molemmat ihan tien pientareella.

Tämän kuvan vuoksi oli mentävä suolle. Kovin hitaasti aukeavat suoneidonvaipan kukat. Vain yksi täysin aukioleva kukka. Viivyin tovin sen ääressä ihmetellen sen kauneutta.